los apartamentos

Suomessa.

Joulu alkaa olla taputeltu, ja kun palaan Jyväskylään asuntooni, ei mikään enää muistuta kyseisestä juhla-ajasta. Pelloreunassa kämpän lattialla lojuu pahvilaatikoita ja roskia siellä täällä, vaatteita on pitkin ja poikin, julisteet revittynä seiniltä ja astioita sanomalehtipaperiin käärittynä (listan viimeistä kohtaa lukuunottamatta tämä onkin ihan normaalitilanne meitsin himassa :D ). Olen vissiin muuttamassa, viimeistään 4.1. pitää olla poissa mestoilta, mut jo ennen vuoden vaihdetta on tarkoitus saada asiat kuntoon. Mulla ei sinällään ole mitään pakkaamista vastaan, ihan ok-hommaa, mutta kun ei ole laatikoita. Jos olisin saanut aikaiseksi hankkia jotain välineitä, homma olisi jo kuljetusta vaille paketissa... piluuuu!!

Mä olen heittänyt aika surutta tarpeettomuuksia roskiin, veikkaan ettei läheskään kaikkia kierrätysmahdollisuuksia ole tullut otettua huomioon, mut ei nyt jaksa miettiä tollasia. Heitän pois lähes kaiken millä ei ole oikeaa tunnearvoa, ja jota en ole tarvinnut aikoihin. On kuitenkin aika todennäköistä etten mä vastaisuudessakaan tule mitään kaipaamaan.

Lento Espanjaan lähtee vasta 15. päivä, joten siihen asti olen periaatteessa kodittomana. En oikein tiedä missä aion olla tuon ajan... Mulla on Annin avaimet, ja hätätilanteessa sinne voi mennä. Mielelläni en kuitenkaan siihen korttiin turvaudu, koska Annin pikkutyttökämppis ei varmasti osaa täysin arvostaa tuntematonta miestä viereisessä huoneessa. Se varmaan kuolisi tyyliin nälkään omissa jätteissään velloen, kun ei uskaltaisi tulla huoneestaan syömään tai vessaan. Juho on lupautunut majoittamaan mua, ja aion hyödyntää vieraanvaraisuutta ainakin jonkin aikaa. Ei musta paljoa vaivaa tule olemaan, Anni palaa Suomeen jo 12 päivä, eli alle pari vkoa mulla on tätä etsikkoaikaa.

Espanjassa.

Moni on kysynyt joko mulla on kämppä Madridissa. Ei ole. En mä uskalla ottaa siitä maasta asuntoa etukäteen ja näkemättä. Sitä ei koskaan tiedä millaiseen loukkoon itsensä hommaa ellei ole varovainen. Toki se on ihan mahdollista että vaikkapa loquo.comista otettu kämppä olisi ihan asiallinen... mutta myös huonon lopputuleman vaara on olemassa. Kiristelis aika vitusti ottaa kämppä pelkkien kuvien perusteella, ja huomata että on muuttanut johonkin albaani-crack-bordelliin.

Espanjassa englantia opiskeleva ruotsinlukija Jamo on luvannut majoittaa mua sohvalleen ennen kuin mulla on oma kämppä alla. On aika vapauttavaa kun tietää että on katto pään päällä, ja myös jonkinlainen opas ensimmäisille hetkille. Mä en ole niin suuri tuntemattomaan loikkaamisen fani, et haluaisin olla täysin tabula rasana liikkeellä.

Mulla kuitenkin pitäisi olla ihan hyvät asemat kämpänmetsästykseen kun matkustan jo kuukauden puolessa välissä. Madridissa opiskellut kaveri oli hieman sitä mieltä, että varsinainen asunnonetsijöiden ruuhka alkaa vasta tammi- ja helmikuun vaihteessa, eli minä olen tavallaan ajoissa liikenteessä. Muutenkin hyvä et ehtii tutustua kaupunkiin ja saada hieman rytmistä kiinni, ennen kuin pitää alkaa miettimään opiskeluasioita.

musiikki: Dinosaur Jr. - Pieces

Ikävä

Edellisen viestin sisältöön lisäyksenä.

Istuttiin hyvän ystäväni kanssa Old Bricksissä oluella ja puhuttiin vaihtoonlähdöstäni. Sanoin kuinka en keksi koko yhtälössä mitään muita negatiivisia asioita kuin Annista eroon joutumisen, ja sen aiheuttaman ikävän. Yleisesti ottaen ero kavereista tai perheestä ei tunnu juuri haikealta. Vaikka pidänkin jokaista läheistäni arvossa, en ole koskaan kokenut minkäänlaisia vieroitusoireita heidän ollessaan tavoittamattomissa. Kunhan mä nyt palaan takaisin kesäkuun jälkeen, kaikki jatkuu taas kuten ennenkin, ei mitään uutta auringon alla sillä saralla. Tämä Anni-asia, parisuhteilu yleensäkin, on luonnollisesti eri asia. Tyttö on nyt ollut viikon Australiassa, ja kyllä mulla alkaa jo olla aika ikävä. 12. päivä hän tulee takaisin, ja 15. päivä mulla lähtee lento Madridiin. Eli siinä on muutama vuorokausi aikaa olla yhdessä.

Ikävähän mulla on jo nyt. Mutta kuten ystäväni sanoi, ikävä saattaa kalvaa sisintä, mutta on loppujen lopuksi hieno asia. Näinhän se taitaa olla. Ikävä tunteena on kuitenkin täynnä sisältöä: lämpöä, välittämistä, kaipuuta ja läheisyyttä. Näin ajateltuna tuntuisi hieman vähättelyltä kutsua ikävän kokemista negatiiviseksi tunteeksi. Varsinkin jos vaihtoehtona olisi tyhjyyden kokemus, "En jätä mitään taakseni enkä takaisin tullessani palaa kenenkään luokse." Tuollaisesta onttouttaan kumisevasta sisällöttömyydestä sain tarpeekseni viime kesänä, kun viruin masennuksen rajoilla sohvallani, kykenemättä edes nousemaan istuma-asentoon.

Mietin myös sitä, kuinka hienoa olisi saada Anni mukaani Madridiin. Kyseessä on kuitenkin vain ajatusleikki, sillä arjen reaaliteetit määräävät toisin. Ja toisaalta myös uskon että minun täytyy tehdä tämä matkani yksin. Koen koko vaihtoprosessin valmisteluineen kaikkineen hyvin henkilökohtaisesti merkityksellisenä, jopa hieman riitinomaisena siirtymisenä jostain vanhasta ja aikansa eläneestä uuteen elämänvaiheeseen. Aikuistumisriitti? En mä osaa selittää ajatuksiani niin, etteivät ne kuullostaisi vähintäänkin hieman erikoisilta. Lisäksi tuntuu että Annin jatkuva läsnäolo tekisi minut liian tyytyväiseksi ja "kylläiseksi", jättäisin ehkä omasta tahdostani joitain asioita kokematta ja näkemättä, vain koska korvaavana on jotain arvokkaampaa. Nyt uskon että erosta johtuva (positiivinen) ahdistus ja energia on pakko purkaa johonkin; tarve tilkitä syntyvää tyhjiötä elämässäni ajaa minut ulos neljän seinän sisältä ja rajoittavasta passiivisuudesta.

Mulla on vielä kuukausi lähtöön, mutta paljon kuvatunlaisia asioita pyörii jo mielessä. Kun keskityn ikävääni - nykyiseen ja mahdolliseen tulevaan - kuuntelen usein The Antlersin albumia Kettering, joka tuntuu pukevan tuntemukseni musiikin muotoon. Albumi kertoo toki pohjimmiltaan huomattavasti lopullisemmasta ja kaiken läpäisevästä ikävästä (ja erosta), kuin mikä minua ja tyttöystävääni pian kohtaa.

[niin joo, mä aion ehkä muokata tätä blogimallia johonkin suuntaan, sillä tää on jotenkin surullisen oloinen vaihtoblogiksi. En vaan oikein osaa, ja muut värimallit näyttää aika dorkalle... mut ehkä jossain vaiheessa]

Lähtövalmistelu

Istun tässä sohvallani juuri ostamani pitkät kalsarit jalassa, ja ikkunan toisella puolella on noin 1876926 astetta pakkasta (jouduin ensimmäistä kertaa ikinä ostamaan itselleni pitkät alushousut, tässä on jotain takana, ehkä vanhenen). Lento Madridiin lähtee nyt tasan kuukauden päästä, 15. tammikuuta. Suhteutettuna blogitekstin ensimmäiseen lauseeseen lähtö ei juurikaan ahdista, enemmänkin tuntuu vapauttavalta. Lähtö vapauttaa minut monesta asiasta, josta en tällä hetkellä jostain syystä kykene kunnolla nauttimaan: opiskelu, työ, talvi... ja nyt kun Annikin on Australiassa, arki yleensäkin.

Anni on ehkä se ainoa asia, minkä takia on hieman negatiivinen fiilis lähdöstä... Tuntuu pahalta olla erossa lähes koko kevät ja alkukesä. Muuten kaikki vaikuttaa aika jännittävältä ja innostavalta. Kun vaan saisi nämä käytännön asiat alta pois.

---------------

Niin, ennen lähtöä joutuu hoitamaan käytännön asioita. Vihaan käytännön asioita ja niiden hoitamista. Opin itseäni paremmalta arjen osaajalta mielenkiintoisen kikan, jolla asiat saa paremmin järjestykseen: tehtävälista. Perkele miten käytännöllinen apuväline käytännöllisten asioiden hallinnointiin, melkein kuin mind map! Otan vain kynän ja kirjoitan allekkain paperille kaikki asiat, joita tulee saada tehtyä ennen lähtöä. Hoidetun asian saa sitten raakata yli. Minun elämästäni vaihtoonlähtijänä saa aika hyvän käsityksen, kun katsoo tätä laatimaani listaa:

lähetä ilmoittautumislomakkeet yliopistolle Madridiin CHECK
hae Erasmus-tuki CHECK
hae muutos opintotukeen CHECK
irtisano kämppä vuoden loppuun CHECK
pyydä työpaikalta opintovapaa CHECK
osta lento Madridiin CHECK
hanki matkavakuutus
ano passi CHECK
osta rinkka
hae Sikainfluenssarokotus

Lisäksi on tietty kaikkea pientä hoidettavaa ja ostettavaa, mutta tuossa tärkeimmät. Ja kuten näkyy suurin osa on jo CHEKED-tilassa! Rahoituksesta sen verran, että Erasmus -apuraha 5kk vaihdolle on tällä hetkellä 1.400€, ja lisäksi olen säästänyt palkoistani siivun, ja lähestynyt Konnevetiläistä pankkiiria nöyrästi hattu kourassa. Näillä eväillä budjetin pitäisi olla kohtuullisessa kunnossa.

---------------

Jotenkin musta tuntui että tarvitsen rinkan. Todellinen travelleri tarvitsee rinkan. Mun täytyy saada rinkka. Hyvän rinkan, ei mitään paskaa. Kävin paikallisessa erämiesliikkeessä Partioaitassa testailemassa erilaisia vaihtoehtoja, ja totesin Deuter Aircontact 70+15 -rucksackin olevan selälleni sopiva. Rinkka asettuu tukevasti olalle eikä roiku hartioilla, ja lantiovyön saa tukevasti oikealle korkeudelle. Muut testaamani, Haglöfs ja Osprey, no mitä niistä nyt voi sanoa: alaluokkaisia ;) Partioaitan hinta Deuterille on lähes 270 euroa, joka on kyllä aika nihkeä. Tilasin vastaavan tuotteen OutdoorGB:stä, jossa hinta oli satasen verran edullisempi (170€ +postit 20€). Sinällään mä olisin ollut halukas maksamaan liikkeessä saamastani erittäin ystävällisestä ja asiantuntevasta palvelusta vaikka jonkin verran enemmän, mutta satanen on liikaa. En ole täysin varma kuinka paljon Partioaittaa lohduttaa potentiaalisen myynnin vaihtuminen kehuiksi. No lämmittäähän se, tietenkin.

Vakuutuksien kanssa mä olen ollut hieman ihmeissäni. Suomessa vakuutusyhtiöt eivät ilmeisesti tarjoa 6kk matkavakuutuksia lainkaan. Aika omituista, kun ottaa huomioon että tarvetta kuitenkin on. Yleinen periaate on se, että vakuutuksella on maksimiaika, jonka jälkeisestä ajasta maksetaan erillisen hinnoittelun mukaan tavallaan kuukausi kerrallaan. Lähivakuutuksella tarjous ensimmäiselle 3 kuukaudelle on jotakuinkin 60€ (sekä henkilökohtainen että matkatavaravakuutus), ja seuraavista 3 kuukaudesta maksu on jo peräti 200€ paikkeilla. Mitä v***ua? Eli maksaisin viimeisistä kolmesta kuukaudesta yli kolminkertaisesti? Tapiolassa - jonka tarjous koko ajalle on n. 305€ - kysyin vaihtoehtoa, jossa ottaisin vakuutuksen kahdesta eri firmasta. Jos ensimmäiset kuukaudet kerran ovat niin halpoja, otan ensin firmasta A 3kk vakuutuksen, ja kun se umpeutuu, otan firmasta B 3kk vakuutuksen. Muija katseli hölmistyneenä, soitteli puhelun, ja änkytti ettei se oikein onnistu. Miten niin ei onnistu, käy vissiin kiristelemään tällainen epärehellisyys. En ole maksamassa 300 euroa vakuutuksestani. Menen Lähivakuutukseen ja otan sieltä 3kk nuorisovakuutuksen hintaan 61,75€, ja turvaan näin ensimmäiset kolme matkakuukautta. Kun vakuutus sit huhtikuun puolessa välissä umpeutuu, otan uuden vakuutuksen vaikka netin kautta loppuajalle. Säästän yli 100e, tai ainakin tulee hyvä mieli jos ei muuta.

Joo, mut näin. Aloitin siis vaihtoblogin kirjoittamisen. Tämä on tarkoitettu yhtä paljon itselleni, saan jonkinasteisen taltion vaihtoajastani, ja kaikille muille joita joskus saattaa kiinnostaa mitä mulle kuuluu. Pyrin päivittelemään blogia säännöllisesti, ellei mua tyyliin tapeta tai raiskata heti kun laskeudun Madridiin. Tällainen vaalea tyyppi on kuitenkin aika kuumaa tavaraa siellä tummien latinojen keskellä.

musiikki: Merz - Presume Too Much