Kynttiläillallinen

Maanantai-iltana kämppikseni Chileläinen kaveri Vanessa tuli syomaan illallista meille. Liityin heidan seuraansa, ja pienen lapasestalahdon jalkeen taisi tulla juotua kolme pulloa punaviinia ja muutama olut. Ilta oli aika tunnelmallinen, silla illastimme ja joimme pelkassa kynttilanvalossa (taallahan yot ovat aina pimeita, myos kesaisin). Kolmen maissa kamppis oli jo niin vasynyt, etta hanen silmansa eivat olleet pysya auki, eivatka itse asiassa pysyneetkaan. Istuttiin sitten Vanessan kanssa viela aamukuuteen asti, jolloin alkoi jo olla valoisaa.

Kynttilavalaistus ei ollut kuitenkaan mikaan tunnelmakysymys, vaan olosuhteiden sanelema pakko. Meidan kampan sahkot ovat nyt kolmatta paivaa poissa, syysta... no en ole ihan varma, ilmeisesti lasku on maksamatta. Ongelma tan sahkon kanssa, ja kaikkien muidenkin kulujen (kaasu, vesi, netti) on se, etten ole viela nahnyt ensimmaistakaan laskua itse... saatikka sitten maksanut. Vitun siistia varmasti maksaa kerralla puolen vuoden gastot kerralla :S Oletan etta liikutaan jossain 50-60€/kk valilla... eli 300-400€, perkele. Ellei enemmankin.

Laskut kiertavat Porteran (talonmies, tai tassa tapauksessa nainen) kautta, joka hoitaa ne. Teoriassa mulle pitaisi tulla joka kuukausi osuuteni maksettavaksi, mutta olenkin maassa jossa teoria ja kaytanto usein hylkivat toisiaan magneetin lailla.

Nojoo, eilen illalla saatiin lopulta kampan omistaja Paco kiinni, ja han lupasi etta tilanne korjaantuu pian. Ei ainakaan ole viela korjaantunut. Istun internet-locutoriossa kirjoittamassa tata blogitekstia, ä ja ö loytyy, mutta ne ovat sellaisen nappainyhdistelman takana, ettei maksa vaivaa.

Ei tassa muuten mitaan, mutta en paase koneelle :-( Onneksi liesi toimii kaasulla, niin se on ainakin kaytettavissa. Toinen juttu on se, kun tossa lahikaupassa myydaan tuubissa tuorebasilikatahnaa, jonka ostamista olen harkinnut tanne saapumisestani lahtien... en ole ostanut korkean hinnan vuoksi. No sunnuntaina viimeinkin ajattelin et ei jaksa miettia hintaa, ma kokeilen silti, ja eiko samantien mene vittu sahkot ja nyt se tahna on pilalla.

PS.
Nyt alkaa olla kelit kohdillaan, ulkona on 25 astetta lampoa ja aurinko paistaa. Tiedan tosin etta hymy hyytyy pian, kun kamppani lampotila nousee 30 asteeseen. Mulla oli nukkumisongelmia jo viime yona.

musiikki:

Flamenco

Eilen mun piti käydä Stephin kanssa tsekkaamassa Calle Cava Bajalla oleva elokuvalounge Angelica. Se on (tain oletan että on) viihtyisä baari, jossa näytetään ja vuokrataan elokuvia. Mutta kuten muutaman kerran aiemminkin, suunnitelmat muuttuivat kun Samuele kutsui meidät kotiinsa bileisiin. Mentiin sinne. Yleensä olen niin väsynyt, että 23 aikaan olen jo täysin valmis lähtemään nukkumaan, mut tänään päätin valmistautua paremmin. Nukuin 1,5h siestan ja vedin kaksi tölkkiä energiajuomaa, ja jaksoin hyvin!

Kaksi bileissä ollutta italialaista oli menossa Gran Vían läheisyydessä sijaitsevaan BarCo-nimiseen klubiin katsomaan Flamenco-esitystä, ja päätimme sit kaikki lähteä mukaan. Mä olen suunnitellut monesti myös espanjan kansallismusiikkiesityksen katsomista, mutta se on jäänyt jostain syystä. Tunnetuimpia paikkoja katsoa Flamencoa ovat Tablaot, eräänlaiset ravintolat, joissa esitetään myös tanssispektaakkeli. Näissä hinta tosin liikkuu 50€/hlö -tasolla, joten itse en ihan lähtisi. Lisäksi asenne on enemmän turisteille suunnattu, eli "näytetään maksaneille kaikki mahdollinen". Pidän enemmän tällaisesta klubi tai baariajatuksesta, jossa lähestyminen on enemmän perinteistä ja tuntuu aidommalta. BarCoon oli ilmainen sisäänpääsy, ja tunnelma oli hyvä.

Flamenco-esitys alkoi kahden maissa kellarimaisessa tiililuolassa klubin alakerrassa. Kokoonpanoon kuului (aika tyypillisesti?) kitaristi, laulaja, kaksi naistanssijaa ja rytminlyöjä. Flamencoa ei kannata verrata musiikkiin, johon me olemme Suomessa tottuneet, kysymys on varsin eri asiasta. Flamenco on enemmän vahvojen tunteiden kanavoimista, tarinan kertomista ja perinnetietoisuutta. Musiikki polveilee jatkuvasti, eikä jakaudu tunnistettaviin kappaleisiin. Ainakaan mä en mitään erottanut. Laulajan melankolisen voimakas laulu, kitaristin terävän aaltoileva soitto ja tanssijoiden merkityksiä täynnä oleva liikehdintä (yllätyin myös siitä kuinka sensuellia ja aistikasta naisten tanssi on <3) vaikuttavat täysin spontaaneilta, aivan kuin kyseessä olisi suoraa tunteiden ja aistien musiikiksi muuttamista. Improvisaatiosta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kaikki menee tiukan kaavan mukaan alusta loppuun, mutta tuo kaava poikkea täysin länsimaisen musiikin sovinnaisuudesta.

Flamenco on oikeastaan juuri sitä Espanjaa, jonka vuoksi minä halusin tulla tähän tänne ylipäätään, siinä voi aistia läpileikkauksena koko espanjalaisen kulttuurin historian rikkauden ja syvyyden. Mustalaiset, maurit, juutalaiset... ja varmasti muutkin kansan rakennuspalikat ovat antaneet sille oman leimansa. Surumielinen, voimaa täynnä oleva ja nostalginen flamenco on myös sitä Espanjaa, jonka perään Federico Garcia Lorca haikaili runoissaan, ja jota hän yritti mukailla.

Nojoo, mut esitys oli ohi ennen kolmea ja lähdettiin sit kotiin. Metrot olivat tietenkin menneet kiinni jo puoli kahden aikaan, joten käveltiin Gran Víaa pitkin Plaza Cibelekselle yöbussipysäkille. Mä en oikein pidä yöbusseista, ne kulkevat rasittavan madellen ja tuntuvat pysähtelevän 50m välein. Mut N21 vie minut kuitenkin kilometrin päähän kotoa, joten ei passaa valittaa.

---------------

Federico Garcia Lorca:

Romance Sonámbulo

Verde que te quiero verde.
Verde viento. Verdes ramas.
El barco sobre la mar
y el caballo en la montaña.
Con la sombra en la cintura
ella sueña en su baranda,
verde carne, pelo verde,
con ojos de fría plata.
Verde que te quiero verde.
Bajo la luna gitana,
las cosas la están mirando
y ella no puede mirarlas.

*

Verde que te quiero verde.
Grandes estrellas de escarcha
vienen con el pez de sombra
que abre el camino del alba.
La higuera frota su viento
con la lija de sus ramas,
y el monte, gato garduño,
eriza sus pitas agrias.
¿Pero quién vendra? ¿Y por dónde...?
Ella sigue en su baranda,
Verde came, pelo verde,
soñando en la mar amarga.

engl.

Dreamwalker Ballad

Green, how I want you green.
Green wind. Green branches.
The ship out on the sea
and the horse on the mountain.
With the shade around her waist
she dreams on her balcony,
green flesh, her hair green,
with eyes of cold silver.
Green, how I want you green.
Under the gypsy moon,
all things are watching her
and she cannot see them.

*

Green, how I want you green.
Big hoarfrost stars
come with the fish of shadow
that opens the road of dawn.
The fig tree rubs its wind
with the sandpaper of its branches,
and the forest, cunning cat,
bristles its brittle fibers.
But who will come? And from where?
She is still on her balcony
green flesh, her hair green,
dreaming in the bitter sea.

Espanjalainen elämäntyyli

Mulle sanottiin että kun saavun Espanjaan, joutuisin sopeutumaan hieman eri tyyliseen elämänrytmiin, mihin Suomessa olen tottunut. Kyllähän se hieman näinkin saattaa olla. Espanjalaiset elävät tosiaan erilaisen kellon mukaan, mihin olen tottunut.

Eniten mua on rasittanut tämä siesta-asenne, mikä täällä on vallalla. Joka iltapäivä kahden maissa monet kaupat alkavat sulkea oviaan muutamaksi tunniksi. Ihmiset lähtevät syömään (paikallinen ruokailuaika on 14-15 aikoihin), päiväunille tai jotain muuta en mä tiedä. Viiden maissa kaikki alkaa taas palautua vähitellen normaaliksi. Mulle juuri nuo iltapäivän tunnit ovat niitä tehokkaimpia; olen saanut aamunollailut hoidettua ja olen selvinnyt ulos kotoa... ja vain huomatakseni että liike mihin olen ollut kovasti menossa onkin kiinni. Siesta ei kuitenkaan (luojan kiitos) tarkoita koko kaupungin kuolemaa. Ruokakaupat, isommat liikkeet ja turismiin enemmän luottavat liikkeet pitävät ovensa auki myös lepoaikana. Tämä on aika fiksua, kun miettii kuinka paljon myynninmenetystä kolmen tunnin iltapäiväseisokki tarkoittaisi.

Eniten mua järkyttää oikeastaan se, mitä siesta tarkoittaa työntekijälle. Töihin 9 aikoihin, muutama tunti töitä, muutama tunti taukoa ja takaisin töihin... ja sit ollaankin taas johonkin kasiin, ysiin sorvin ääressä. Koko päivä aamusta iltaan kuluu työn parissa. Oksettavaa.

Ehkä tämä on yksi syy sille, että espanjalaiset tuntuvat olevan yöeläjiä. Päivän toinen ateria syödään vasta myöhään illalla, ehkä 22 aikoihin. Ihmiset tuntuvat valvovan keskimäärin huomattavasti myöhempään kuin Suomessa, jossa monille kymmenen uutiset tarkoittavat nukkumaanmenoaikaa.

Elämänasenne tuntuu myös aika sosiaaliselta. Ihmiset viettävät paljon aikaa ystäviensä kanssa, lounastaen, juoden olutta ja syöden tapaksia. Kämppikseni käy ulkona kavereidensa kanssa lähes joka ilta, samalla kun itse istun silmät ristissä koneellani verhot ikkunassa. Bileillat venyvät helposti aamuyön tunneille siten, että kotiin mennään aamun ensimmäisillä metroilla kuuden-seitsemän aikoihin. Itse en ole kyllä kertaakaan ollut niin myöhään missään, enkä tule olemaan, se ei vain toimi meitsille.

--------------

Ulkomaalaisen (kielessä takeltelevan) vaihtarin on tietenkin hankala päästä sisään tavalliseen Espanjalaiseen olohuoneeseen katsomaan ihmisten arkista elämää, mutta mä olen hieman kiertoteitse päässyt tämän ongelman ylitse. Tästä mun tietokonepöytäni edessä olevasta ikkunasta näkee SUORAAN kahteen espanjalaistalouteen (toinen on pari joilla on vauva, toinen on kahdestaan asuva nuori pari), heidän makuu- ja olohuoneisiinsa. Eli mähän oikeastaan olen heidän elämässään heidän tietämättään!

Iltaisin sitä tulee haluamattaankin seurattua kun isä leikkii lapsensa kanssa olohuoneen lattialla, tai kun perhe on saanut lapsen unten maille ja katselee televisiota sohvalla. Ja EI, mä en ole nähnyt mitään sexy intercourse -tyyppistä, you potty-mouths! Mut eilen nuoresta parista se naispuoleinen silitti pyykkejään minishortseissa ja hihattomassa topissa :-) Anni kyseli multa Skypessä oliko nainen mielestäni kuuma, joten vastasin niin rehellisesti kuin pystyin, tyyliin:

"EI MISSÄÄN NIMESSÄ OLLUT KUUMA! RAKASTAN SINUA!"

---------------

Musiikki:

Tänä vuonna on kuollut jo kaksi vähän liian kovaa muusikkoa, ja molemmat ennen aikojaan. Mark Linkous tappoi itsensä ja nyt legendaarisen Gang Starrin Guru kuoli syöpään vain 47-vuotiaana :-( surullista.





R.I.P.

Computer Says No.

"Hi. This is Fisto Fistonen (nimi muutettu), and I am calling about my flight from Madrid to Helsinki. Is everything OK with it? Can I fly back home on saturday?"
"Let me just type in the information... and... lets see... the computer says no."
"FFFFUUUUUUUUUUUUUUU RAGEEEEE!!! Well how about sunday?"
"Computer says no."
OK, well I guess theres nothing we can do just now.."
"Yes... BUT HOLD ON, WAIT A MOMENT!"
"Yes? :)"
"*COUGH*"

---------------

Kaveri Pete on hieman ollut loukussa täällä Madrdissa, kun ulkomaalainen pölypilvi estää suomalaisten lennot takaisin Suomen suuntaan. Mulla on Lontoonvierailun jälkeen ollut eräänlainen hostaamiskausi menossa, ensin kävivät Juho ja Jarno, ja nyt tosiaan Pete on ainakin maanantaihin asti täällä... tai pidempään jos seuraavakin lento vielä perutaan.

Ihan siistiä saada kavereita käymään. Itselläkin on parempi motivaatio tehdä asioita, eikä vain olla passiivinen. Nytkin Peten kanssa ollaan mm. katsottu koneelta Total Recall, SS Tytöt, Pretty Woman, Event Horizon, South Parkia ja The Officea ja tietenkin YouTubesta MYTURBANISDIRTY. Petellä on ollut aika hyvä vierailu :D

--------------

Kyl mä oikeasti olen poikia kuljettanut ympäri kaupunkia ihan kivasti, tietenkin heidän omien toiveidensa mukaisesti. Tapaskulttuuri taitaa olla suomalaisittain se kaikkein suosituin juttu täällä, ei niinkään mikään taiteen bermudan kolmio Paseo del Pradolla. Mä olen löytänyt tosi mukavia tapas-paikkoja kierrellesäni... postaan joku päivä jonkinlaisen esittelyn.

---------------

Tällä hetkellä Annin toiseen tulemiseen (Madridiin looolllzzz) on aikaa 28 yötä, ja se tuntuu hieman oksettavalta. Ei siis siinä mielessä, että "jo kuukauden päästä", vaan että "vasta kuukauden päästä". Mulla on aika vahvasti ikävä... tää tilanne saattaa ehtiä jopa coolista säälittäväksi ennen kuin päättyy. Ihan kuin vielä ei oltaisi säälittävällä tasolla. FFFUUUUUUU!!

--------------

EDIT. PILUUUUUUUUU, kaikkihan tässä on taas peruttu, ja tiistaina ehkä seuraava pölypilvi :S

Musiikki, R.I.P. Mark Linkous

Lontoo 2.4. - 6.4.

Nonni, käytiin tuossa pitkillä pääsiäisvapailla tekemässä pieni (mutta kuten myöhemmin paljastui, kohtalokas) matka Lontoon suuntaan. En menisi ihan niin pitkälle että sanoisin rakastuneeni kaupunkiin, mutta todella siisti mesta on kyseessä. Osaltaan mielipiteeseeni vaikutti myös kielinäkökulma... Espanjassa olen nyt taistellut asian kanssa muutaman kuukauden, ja nyt tuntui jotenkin todella vapauttavalta olla täysin tilanteen tasalla lähes kaikessa.

Yhdessäkään museossa en käynyt, enkä kamalasti kierrelyt nähtävyyksiä neljän päiväni aikana. Ei jaksanut. Kunhan hengasin, nautin kaupungin ilmapiiristä ja käytin liikaa rahaa.

En viitsi mitään ihmeellistä raporttia kirjoittaa, mutta muutamia kuvia saatteineen:


Camden Town

Camden Town oli suosikkimestojani kaupungissa Sohon ohella. Sijainti on hieman pohjoisemmassa Lontoossa, ja metron northern linella pääsee mestoille helposti.

Camden Town on täynnä vaateliikkeitä ja muita pieniä putiikkeja, sekä miellyttäviä pubeja. Parasta oli ehkä kuitenkin jokapäiväinen ruokatori, "Camden Food Market", jossa myydään monenlaista etnistä ruokaa: intialaista, thaimaalaista, italialaista, kiinalaista... huhuh! Hinta on annostkoosta ja kellonajastakin riippuen 3-5 puntaa. Rahalla saa ison annoksen ruokaa, ja asiakas saa itse valita millä astiansa täyttää.

X

Löysimme alueelta myös psykedeelisen tranceliikkeen nimeltä Cyberdog. Todella lapasesta. Kauppa oli täynnä futuristisia dancetuotteita, jotka olivat myös vahvasti avaruushenkisiä. Gowstickejä, pimeässä hohtavia koristeita... todella lapasesta. Alimmassa kerroksessa oli myös XXX-osio, josta löysin hauskan iCome lisälaitteen iPodiin. Laitteen toinen pää tulee mp3-soittimeen, ja toinen... niinno.

X

Soho

Soho on kuin Lontoon Chueca, tai oikeastaan Chueca on kuin Madridin Soho. Eräänlainen vaihtoehtoinen kaupunginosa, josta pidin todella paljon.

Hyvin tyypillisen brittimäisiä, lämpimiä ja tunnelmallisia pubeja oli paljon. On hauska kiertää pubeja ja maistella erilaisia oluita ja siidereitä.

X

Vanhaan bussin runkoon tehty vegeravintola. En käynyt kokeilemassa, mutta arvostin kaukaa.

X

Erilaisia erotiikkaliikkeitä on joka kulmassa Sohossa, jokaiselle jotakin periaatteella. Esimerkkinä yksi liikkeistä erikoistui 60-, 70- ja 80-luvun pornoelokuviin.

X

Sohon kuuluisa kirjakauppa, "Original Bookstore of Soho". Valikoima ei ole massiivinen, mutta mielenkiintoinen se on. Ruokakirjoja, historiaa, elokuvaa, taidetta, sarjakuvia... ja Sohon tapaan XXX-materiaalia. Täältä voit ostaa mm. Bikini Girls of the 50's, Pussies and Cheeks, Pussy portraits ja monia muita mielenkiintoisia teoksia. Itse ostin 60-luvun elokuvakulttuurista kertovan historiateoksen 4 punnalla.

Hieman edempänä samalla kadulla löytyy vintagelehtikauppa, josta voi ostaa siisteimmät matkamuistot, tuliaiset ja postikortit lontoossa. Itse ostin Soho-kangaskassin ja muutamia elokuva-aiheisia postikortteja jääkaapin oveen liimattavaksi.

---------------

Big Ben, kyllä, nähty on

X

Tower Bridge tuli todella tutuksi, kun toinen brassityttö halusi 5 metrin välein 5 kuvaa itsestään. Saatan liioitella hieman, mutta en paljoa!

X

Portobello Market Notting Hill Gaten Metron lähellä oli toinen Lontoon isoista ulkoilmatoreista. Brick Lanea mä kuitenkin suosittelen, jos pitää valita. Jälkiviisaana en olisi mennyt tänne, vaikka katusoittajat olivatkin todella jees.

X

Hyde Park. WTF.

X

English Breakfast oli se brittigastronomian osa, jota kokeiltiin. Fish & Chips jäi ostamatta... etniset setit oli ihan liian hyviä, että olisin halunnut uhrata yhtä ruokailukertaa uppopaistetulle kalalle. Brittiaamiainen oli ihan ok, juuri sitä miltä näyttääkin. Tässä varmasti yksi syy brittien keskimääräiseen ulkomuotoon (tämä ei ole kehu).

X

Brick Lanen markkinat olivat se suositeltava. Nuorekkaampi, muodikkaampi, kiinnostavampi. Mä luulen että aika moni kavereistani olisi ollut innoissaan Vintagemarketeista. Ja erityisesti tietenkin Anni :-) Itse fiilistelin myös isoa kauppahallimaista ruokatoria, josta sai ruokaa halvalla hinnalla, samaan tyyliin kuin Camden Townissakin.

X

Kotikatumme St. Georges Street, 74 Leytonissa. Käytiin tsekkaamassa myös paikallisen fudisjoukkueen Leyton Orientin jalkapallostadion.

X

Näkymä St. James Parkista, joka oli n. 22x parempi puisto kuin Hyde Park. Taustalla siintää London Eye ja tyyliin jotain muita nähtävyyksiä joissa en käynyt. Monesta kävelin kuitenkin ohi! Vinkkinä muuten: Buckingham Palace on sysipaska! Siis valkoinen iso aidattu talo, jonka pihassa seisoo ruma britti rumassa punaisessa asussa ja rumassa mustassa hatussa. Haastan jokaisen käymään Lontoossa, ja jättämään Buckingham Palacen väliin. Myös Piccadilly Circus oli tyyliä "Noniin, mennääs nyt sinne Piccadilly Circucselle, missäs se on?" "No me ollaan siellä nyt." "Aijaa, no milloin lähdetään pois?"

X

Yleisesti ottaen mä nautin suuresti yleisestä fiiliksestä Lontoossa, se on hyvin rento. Ja brittiläinen kuivakan humoristinen elämänasenne tulee läpi lähes kaikesta... myös kaupunkikuvassa näkyvistä mainoksista ja ystävällisten brittien käyttäytymisestä. Myös Sohon kaltainen alue, jossa tavallisesti hieman tabumainen ja likaiseen vivahtava asia on saatu vaikuttamaan täysin arkipäiväiseltä ja sallitulta miellytti minua. Tosiaan Lontoon historiaan liittyvä matkailu jäi vähille, samoin museotrippailu. Mutta en kyllä silti koe missanneeni mitään.

Eniten oksetti ehkä Lontoon metro, jota kaikki kehuvat. Mä en pitänyt lainkaan. Kattava se toki on, mutta myös ikävän tunkkainen, aina jotain ongelmaa, ja aina ihan vitun täynnä. Lisäksi vaihtojen välillä saattaa joutua kävelemään tunneleissa pitkiäkin matkoja... Madridin metro on paljon parempi.

musiikki:

HOMOJA!!!!!

Mä pidän Madridista siinä(kin) mielessä, että täällä sallitaan erilaisuus aivan erilaisella tavalla kuin Suomessa. Pidän kaupunkia aika edistyksellisenä paikkana siinä mielessä. Täällä homoseksuaalit kävelevät käsi kädessä kaduilla aivan siinä missä heterotkin. Saattavat suudellakin, homot. Jotkin venyttävät hyvän asemansa rajoja ehkä jopa hieman äärimmilleen, kuten eräs jälkikäteen homoksi epäilemäni, joka ilmaisi liukuportaissa halunsa rakastella [lue: "panna"] minua takaapäin [lue: "perseeseen"].

Madridissa on myös erityisiä homoalueita, kuten Chueca, jotka ovat nousseet erittäin trendikkäiksi kaupunkilaisten silmissä. Chuecan ja sen lähitienoiden kadut, kuten Fuencarral ovat täynnä pieniä liikkeitä: vaatekauppoja, taidekauppoja, herkkupuoteja, kahviloita, baareja ja klubeja (mm. klubi, joka on tarkoitettu pääasiassa lesboille). Monet paikoista ovat hyvin leimallisesti "gay", eli mitään tarditionaalista espanjalaista on turha odottaa. Mä listasin muutaman tapasmestan Chuecassa, joihin pitää käydä tutustumassa, ja toi Fuencarralin kauppakeskus on ihan vitun siisti!

Hyvin tyypillinen näky Chuecassa.

Mua on kiristellyt Suomen yhä takapajuinen tilanne, ja suhteessa siihen nautin todella väliaikaisen kotikaupunkini katuja pitkin kävelemisestä. Suomessa mulla on hieman sellainen tunne, että on ihmisiä, jotka taantumuksellisesti eivät hyväksy homoja; ja toisaalta heitä edistyksellisyydessään ylivoimaisia, jotka sanovat: "homot, minä hyväksyn teidät avosylein"... mikä kuvasta puuttuu, ovat homot itse. Esim. Jyväskylässä en ole nähnyt yhtäkään homoparia (huom. miesparia, kyllä niitä lesboja näkyy silloin tällöin), joka uskaltaisi julkisesti ilmaista olevansa yhdessä. Jos jonkinasteinen yleinen arvio homoseksuaalien määrästä liikkuu jossain 5-10 % tienoilla populaatiosta, niin luulisi että Jyväskylän tällä kaavalla arvioidut 6.000 - 12.000 homoa näkyisivät paremmin.

Tää sama sallivuuden tunne pätee muuhunkin erilaisuuteen, kuin vain seksuaaliseen suuntaumukseen. Ja tästä ei pidä lukea mitään sellaista, että Espanja kokonaisuutena olisi mikään vapaamielisyyden mallimaa. Aikamoinen määrä konservatiivisen katolista porukkaa täällä kuitenkin asuu, Madrid nyt vain sattuu olemaan eräänlainen keskittymä, jossa erilaisuus on noussut esiin ja lunastanut paikkansa eri tavalla kuin monilla muilla alueilla. Se täytyy kuitenkin sanoa koko Espanjasta, että maa on sallinut sekä homoavioliitot että homoadoptiot, kunhan adoptoitava on maan rajojen sisältä. Vasemmistohallituksen vuoden 2004 päätöksen takana seisoi muistaakseni 66 % kansasta, eli aika paljon. En kuitenkaan ole mitenkään erityisen sisällä tässä yhteiskunnassa (aijaa!?!?!), niin saattaahan se olla, että mitä näen on vain pintaa, mutta ainakin aika vakuuttava pintavaikutelma syntyy.

Mä luulen että Jyväskylässä ollaan aika kaukana siitä, että Forumin liukuportaissa homo ilmoittaisi haluavansa panna minua :-( On vielä pitkä matka siihen, että Suomi on valmis punatukkaiseen lesbopresidenttiin! :-(

---------------

Eilen kävin katselemassa paikkaa nimeltä Residencia de Estudiantes, joka on Serranon alueella, aika lähellä Gregoria Marañonin metropysäkkiä. Suhteellisesta tuntemattomuudestaan huolimatta paikka on erittäin tärkeä 1900-luvun merkittävimmälle espanjalaistaiteelle, ja erityisesti Madridin kaupungin asukkaille. Se on vanha opiskelija-asumus ja akateemisen vellomisen keskuspaikka, jossa 1900-luvun alkupuoliskolla asui monia kulttuurihenkilöitä, voisiko jopa sanoa intellektuelleja. Kuuluisinta ryhmää kutsutaan nimellä Generación del '27, ja siihen kuului mm. Federico García Lorca, Salvador Dalí, Luis Buñuel ja Rafael Alberti. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä Residenciasta muodostui uuden espanjalaisen itseilmaisuvapauden, taiteellisen mutta myös poliittisen, merkittävä kehto.

Kaikki loppui kuitenkin kuin seinään 1930-luvulla, kun Espanjan sisällissota alkoi, ja Francisco Francon myötä kansa menetti uudestaan vastasaavutetun vapautensa. Suuri määrä taiteilijoita ja ajattelijoita joutui joko pakenemaan maasta (mm. Argentiinaan kuten Rafael Alberti), tai nielemään ilmaisutahtonsa ja alistumaan tiukkaan Francolaiseen sensuuriin. Koko sodan ensimmäisiä uhreja oli homoseksuaali runoilija Federico García Lorca, joka matkusti Andaluciaan tapaamaan perhettään sodan alkuvaiheissa... oikeistolaiset ottivat hänet vangikseen ja teloittivat hänet homona ja vasemmistolaisena. Ruumista ei ole vieläkään löydetty.

Residencia de Estudiantes

Lorcasta on muodostunut eräänlainen vapauden symboli Espanjassa, hieman samassa hengessä kuin Che Guevara on symboli monille. Tosin Lorca ei ollut kapinallinen, vaan enemmänkin herkkä ja (mustalais)romantiikkaan taipuvainen haaveilija, jonka elämä taisi olla aika synkkä aina aikaiseen loppuunsa saakka. Madridkin on kunnioittanut miestä pystyttämällä hänelle patsaan Plaza Santa Analle lähelle keskustaa.

Federico García Lorcan patsas Plaza Santa Analla

Mä näen koko Generacion del '27:n ja sen hengen yhtenä osana Madridin nykyistä sallivaa tilannetta, ja toisaalta vaikuttimena siinä, että Madrid on sallinut homoaviot ja -adoptiot. Lorcalla oli lyhyt ja tuskaisesti päättynyt suhde Salvador Dalín kanssa 1920-luvulla. Perkele, suuri espanjalainen taidehan perustuu siis osin homostelulle!! Francon valta taas oli tiukasti kytkeytynyt katoliseen kirkkoon, eikä siten katsonut hyvällä homoutta, erilaisuutta... no ei oikeastaan yhtään mitään muuta kuin kuuliaisuutta. Francolainen sensuuri mm. totesi klassisen espanjalaiselokuvan Muerte de un ciclistan "erittäin vaaralliseksi", todennäköisesti siitä syystä, että elokuva kertoo miehestä ja naisesta, jotka pettävät puolisoitaan keskenään. Siis katolisen avioliittoinstituution rikkomista pidettiin hyvin petollisena kansan moraalille.

Kun Francon valta päättyi 1970-luvulla, moni otti etäisyyttä myös kirkkoon, ja espanjalaisten uskonnollisuus onkin laskenut huomattavasti. Vuoden 2004 homoliittojen sallimisen, tai Madridin yleisen vapaamman ilmapiirin, voisi nähdä jatkumona tälle irtautumiselle Francolaisesta taantumuksesta, ja paluuna vuoden '27 sukupolven vapautta vaalineeseen henkeen.

Tai ihan miten vaan, mä arvostan kuitenkin!

Musiikki: Erykah Badun uusi mahtava musiikkivideo löytyy täältä