KOTIIN

Ostettiin Annin kanssa lennot takaisin Suomeen. Huonosta rahatilanteesta johtuen päädyimme edullisimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon, RyanAiriin. Lennämme keskiviikkoiltana 23. päivä kesäkuuta Madridista Frankfurtiin, ja yövymme kentällä. Aamulla 12 aikaan lähtee lento Tampereelle. Perillä Tampereella olemme 15 aikoihin, ja siitä junalla Jyväskylään. Laskin että koko setti Madridista Jyväskylään tulee maksamaan yhteensä alle 100€/naama matkatavaroineen ja junineen, which is nice. SAS:lla tai EasyJetillä lentämällä olisimme joutuneet maksamaan 180€ pintaan ennen kuin saapuisimme Jyväskylään.

Negatiivinen puoli tässä on se, että Ryanille saa ottaa vain 15kg matkatavaroita ruumaan ja 10kg käsimatkatavaroihin. Aika nihkeässä pakata 6kk omia kamoja ja 1kk Annin kamoja 50 kiloon. Pitää ehkä priorisoida. Onneksi kirjat ja suurin osa elokuvista on jo Suomessa.

Joo, vielä yksi juttu. Kortiltani ei ole veloitettu lentoja lainkaan, vaikka ostettiin ne jo neljä päivää sitten. Lennot vaikuttavat kuitenkin olevan kunnossa... eli ehkä niitä ei laskuteta lainkaan, ja saamme ilmaisen matkan Suomeen? Olisi aika mukava onnen kantamoinen tässä rahatilanteessa!

Kulttuurikokemus, osa I; Thysse-Bornemisza

Minä: "Jos taulun vieressä ei olisi nimeä, olisitko tunnistanut sen japanilaiseksi sillaksi?"
Anni: "Tottakai. "
Minä: "Niin minäkin. Me ollaan kyllä hyviä taiteessa."

Nyt kun aikaa on vielä kuukauden verran jäljellä, ollaan Annin kanssa päätetty (ja minä olin samaa mieltä), että täytyy kiertää enemmän ympäri Madridia, tutustua hieman tarkemmin kaupungin kulttuuritarjontaan.

Eilen aloitettiin Museosta, Thyssen Bornemiszasta. Kerran mä olen siellä jo aikaisemminkin käynyt, nyt sit toinen visiitti (eli tekstissä hieman vanhan toistoa). Oli museossa jotain uuttakin, nimittäin Claude Monetin työhön keskittyvä näyttely "Monet y La Abstracción". Ranskalaismestarin maalauksia teemoittain jaettuna; ja myös häneen vaikuttaneita/hänestä vaikutteita ottaneita teoksia. Nyt oli viimeisiä hetkiä nauttia näyttelystä, sillä se päättyy toukokuun jälkeen.

Monet-setti jatkui myös Fundacion Caja Madridin tiloissa keskustan Plaza de San Martínilla, jonne sisäänpääsy oli ilmainen. Thyssenissä sisäänpääsymaksu oli ryöstöluokkaa, opiskelijakortilla 7,5€ normaalinäyttelystä ja Monetista... normaalihinta 14€ luokkaa. Monet-osuus oli 5€, mutta sen verran suppeasta näyttelystä oli kysymys, etten jälkikäteen olisi todellakaan maksanut 2€ enempää siitä.

---------------

Monetin impressionistiset maalaukset miellyttävät minua pääosin aika paljonkin, mutta osa lähtee lumpeineen ja ruusuineen hieman liikaa isoäitilinjalle. Impressionistisen suuntauksen ideana ei ole kuvata kohdetta tarkasti, vaan enemmänkin vangita näkymän tunnelma välittämättä realistisesta mallintamisesta... vaikutelma on mukavan, voisiko sanoa tunnelmallinen ja sensitiivinen tapahtumahetkeä kohtaan.

Osa esillä olleista taideteoksista edusti Monetin taiteesta vaikutteita ottaneita, modernimpia taiteilijoita. Voi vittu. Mulle tuli lähennä oksettava tekotaiteellinen tukahdutetun ällötyksen täyttämä olo, kun katsoin vihreää maalausta, jossa on punaisia läiskiä... "solitude, yksinäisyys". Tai toista, jossa oli vihreä pallo keltaisella pohjalla... "Roman three". Ja siinä sitten patonkimuijat innosta puhkuen "ooo, màqnifìqué!! MÁQNÍFÍQUÈ!!! OUI, OUI... EHOO". Menkää nyt takaisin sinne Ranskaan siitä :S Jos maalauksessa on punaisia läiskiä vihreällä taustalla, niin nimetkää se vaikka "punaisia läiskiä vihreällä taustalla". Tällaisesta tositaiteilijuudesta™ tulee aika pahasti mieleen Kummelin MusaCornerissa vieraana olleet muusikot Jussi Pattitussi ja Kikka Korea, jotka eivät tehneet virheitä musiikissa ("The Spirit of the New Age"), eivätkä elämässä.

---------------

Thyssenin normaalinäyttely siis perustuu rikkaan Thyssen-Bornemisza -suvun henkilökohtaisiin kokoelmiin, ja on siinä mielessä käsittämätön. Kaikki se taide on ollut jonkun harrastuskeräilyä (ok, ehkä hieman kärjistäen). Vaikka Thysseniin ei pääsekään koskaan ilmaiseksi, niin kyllä ainakin normaalinäyttelyn sisäänpääsy kannattaa maksaa, ja käydä kolmessa kerroksessa olevat teokset lävitse. Puutuminen ei pääse pahasti yllättämään, sillä sisältö vaihtelee paljon klassisesta maalaustaiteesta impressionistiseen, henkilökuvista maisemiin ja surrealismista pop-taiteeseen. Ylimmässä kerroksessa on varhaisempaa, klassisempaa taidetta 1500-1700 -luvuilta (Hollanti, Saksa, Italia)... eli Jeesusta, Mariaa, Ilmestystä, rikkaita ihmisiä... ja RUMIA lapsia. Eli jos sellainen ei kiinnosta, tai siitä on Pradossa saanut tarpeekseen, kannattaa skipata suosiolla.

"Hehe, katsos tätä lasta Anni, mites ruma tää on? :D"
"Heheh, miten iso pää sillä on :D"
"Toi äiti näyttää aika vitun masentuneelta!"
"Ehkä tolla lapsella on vesipää kun se on noin iso."
"No ei ole ihmekään, jos muija on masentuneen oloinen, jos lapsella on vesipää."

Todennäköisesti homma menee niin, että ennen wanhaan lapsia pidettiin vain pieninä aikuisina, ei muuta. Eli heidät piirrettiin pienikokoisiksi aikuisiksi... eli he näyttävät tyyliin kaikki Benjamin Buttoneilta.

musiikki:
todellinen ranskalaisuuden ruummillistuma, kerrassaan mahtavaa, OUI OUI!

Lisboa

Huhuh, parina viime viikkona ei ole tullut blogia päivtettyä... ohjelmassa on ollut aika paljon muuta: Kävin Lissabonissa, Anni saapui Madridiin ja Me kävimme Portossa. Mä nyt nopeasti (vittu kun sujuiskin nopeasti, mut tää bloggerin kuvanlataaminen aiheuttaa todella pahaa kiristelyä... miksi koskaan aloin käyttämään blogger.comia :S) heitän pari kuvaa Lissabonin matkasta, ja myöhemmin raportoin Porton.

Lissaboniin mun piti mennä Buin kanssa, mutta hänelle tuli odottamattomia esteitä, joten läksin matkaan yksin. Hostellina Alfama Patio Hostel, joka on kyllä suositeltava, ja hyvällä paikalla Alfaman vanhassa kaupungissa. Ystävällinen henkilökunta ja järjestettyä ohjelmaa joka ilta... mm. grillibileet live-DJ:llä lauantaisin.

Alfama, vanhin kaupunginosa, joka selvisi 1750-luvun maanjäristyksestä, lähes koko loppukaupungin tuhoutuessa. Kapeita ja jyrkkiä katuja pitkin käveleminen on aika tunnelmallista.

X

Lissabonin keskusta jakautuu oikeastaan kahteen osaan: alaosaan Baixaan ja yläosaan Chiadaan (ja Bairro Altoon). Baixasta ylös voi kulkea Santa Justan hissillä. Itse tosin preferoin pientä ylämäkikävelyä, sillä vitutti jonottaa hissiin about 1.000 matureturistin kanssa. Mitenkähän tuntui, että Lissabon olisi ollut täynnä 60-150 -vuotiaita turisteja, ei niinkään nuorempia(?)

X

Chiadasta, Baixa-Chiadan metropysäkin vierestä, löytyy kahvila nimeltään 'A Brasilaira', joka oli yksi Fernando Pessoan kantapaikoista Lissabonissa. Pessoa on yksi Portugalin rakastuteimmista runoilijoista/kirjailijoista... kerrassaan loistava. Mies rakasti Lissabonia, eikä juurikaan poistunut kaupungista elämänsä aikana. A Brasileiran edessä on miehen kunniaksi pystytetty patsas.

X

Näkymää punakattoisen kaupungin ylitse. Vasemmalla kukkulalla näkyy Sao Jorgen linnoitus... joka jäi väsymyksen ja ajanpuutteen vuoksi väliin. Noita mäkiä kaupungissa riittää, se on rakennettu seitsemälle kukkulalle. Otti suht koville puristaa mäkiä ylös kolme päivää.

X

'Tejo Bar' Alfamassa. Oli kuulemma alueen parhaita baareja, mut nää portugalilaiset ei vissiin kamalasti ulkomuodolla koreile. Tätäkin erottaa tavallisesta asunnosta ovenpielen pieni kyltti, jossa lukee baarin nimi.

X

"Minä olen Soledad, argentiinalainen meribiologi, joka tutkii antarktiksen ekosysteemiä."
"Moi, minä olen Antti, löysin nenästäni aamulla vanhaa ruokaa."
Joo, hostellissa tapasin mukavan argentiinalaisnaisen, joka oli lomailemassa Portugalissa ja odottamassa poikaystävänsä paluuta Egyptistä (sukeltamasta). Sole pyysi mua mukaansa Sintraan, pieneen Unescon World Heritage -leimasimella iskettyyn kaupunkiin lähellä Lissabonia. Hyvä että pyysi, sillä mesta oli aika siisti. Kuvassa maisemaa maurilaisesta (muslimi) linnoituksesta..

X

Toinen hieno paikka Sintrassa oli Quinta da Regaleira, hulppea palatsi ympäröivine puutarhoineen, jonka oli rakennuttanut lievästi tärähtänyt brassimiljonääri, jolla oli selvästi lapsenomainen visio. Paikka on aika satumainen, itselle tuli mieleen hieman merirosvosaari. Luolastoja, tähystystorneja, kaivoja, jotka paljastuvat portaikoiksi, joen ylitse johtavia kivipolkuja... piluuuuuuuuu! Kartanokin on ihan ok, kohokohtana pieni kirjasto, joka on näkemisen arvoinen. Junalippu Sintraan ja takaisin maksaa vain kolmisen euroa.

X

Pidin siitä, että missä tahansa kaupungissa saattoi nähdä vanhoja ja rapistuneita rakennuksia, joiden katoilla kasvaa heinää. Tämä uuden ja rapistuneen kontrasti tuli tosin vielä vahvemmin esiin Portossa.

X

"Aika suloista" ajattelin ensin ja otin kuvan. Sit kävelin hieman eteenpäin ja näin toisen tyypin joka kerjäsi samalla metodilla... ja sitten kolmannen. Oksettavaa.. mä kun luulin että tässä olisi jotain aitoa. (ihan kuin näissä kerjäläisissä olisi mitään aitoa missään olosuhteissa). Teki mieli puristaa rottakoiran pää kun kananmuna. Siinähän olis ihmetellyt.

X

Metro toimii hyvin Lissabonissa, mutta trameissa on kulttuuria. Tramilinjaa seuraamalla pystyi suunnistamaan hyvin muuten niin sokkeloisessa Alfaman kaupnginosassa. Rataa seuraamalla päätyi lopulta Baixaan, keskustaan.

X

Figueiran aukio Baixassa. Ei mikään spektaakkeli, mutta otin kuvia. Vinkki: bongaa kodittomia nukkumasta ilmanvaihtoritilän päältä!

X

Viimeisenä päivänä otin tramin Belémin kaupunginosaan. Kaikki olivat suositelleet. Alue on kuutisen kilomteriä keskustasta, joten käveleminen ei napostellut. Täältä tutkimusmatkailijat lähetettiin matkoilleen aikanaan. Muutamia merkittäviä nähtävyyksiä, kuten Jeronimos-luostari kuvassa. Myös Belemin torni ja tutkimusmatojen muistomerkki. Mä kuitenkin petyin, sillä alueen yleisfiilis oli tylsä ja tunnelmaton. Asfalttiaukio, jossa oli muutama must-see-place. Jos aika on yhtään tiukilla, en menisi tänne.

Belémissä on myös kuuluisa leipomo, joka valmistaa Pasteis de Belémejä, portugalilaisia kermaleivoksia. Yleensä nimi on 'Pasteis de Nata', mutta tässä leipomossa on jotain erityistä... ainakin imago. Itse söin ainakin 8 kermaleivosta eri paikoissa, enkä nostaisi Belémin versioita mitenkään erityisasemaan. Hyviä toki, että jos kiinnostaa jonottaa. Muutenkin Portugalin leivokset ovat erinomaisia, vertautuvat aika hyvin suomalaisiin. Kannattaa maistella enemmänkin.

X

Harvinainen Mosambikin-kelluva-merirotta Oceanariumissa Parque das Naçõesin läheisyydessä. Puisto on aika vaikuttava... moderni alue, joka rakennettiin vuoden 1998 maailmannäyttelyä varten. Oceanarium on yksi maailman suurimmista lajissaan. Paljon akvaarioita, joissa uiskentelee haita, rauskuja... ja joitain alempiarvoisia kaloja. Metro vie suoraan paikalle, pysäkki Oriente.

X

Joo, mutta tällaista. Muuten voisi sanoa että aika köyhä on tilanne. Käytin rahani aika finaaliin liian nopeasti, ja nyt olen hieman PA. Ajatuksena olisi käydä vielä San Sebastianissa, mutta joutuu ehkä arvioimaan tilin lukemien valossa uudelleen.

Tästä tähän,

Antti.

musiikki:

Elokuvia?

Jyväskylä elokuvakaupunkina ei jää merkittävästi jälkeen Madridista.

Mielestäni on jotenkin absurdia kirjoittaa tuollainen lause vertaillessani 5 miljoonan asukkaan metropolia 100.000 asukkaan Jyväskylään, varsinkin kun voi ihan rehellisesti sanoa etten liioittele... kovin pahasti. Tottakai, täällä on ihan vitusti enemmän teattereita, mutta niiden ohjelmistot ovat aika pitkälti sitä samaa kaikissa. Jokainen näyttää Avatarit ja Alice-in-the-Wonderlandit ja Iron-Man-Kakkoset. Kymmenien teatterien listoilla on loogisesti enemmän valikoimaa kuin jyväskylässä, mutta mielestäni yllättävän suppeasti kuitenkin.

Hieman vaihtoehtoisemmasta elokuvatarjonnasta, jota voisi kutsua vaikkapa elokuvakulttuurin edistämiseksi, Madridissa huolehtii lähinnä Filmoteca Española ja sen Cine Doré. Filmoteca vastaa kotimaista KAVA:aa, entistä Suomen Elokuva-arkistoa. Cine Dorén ohjelmisto ilmoitetaan kerran kuukaudessa, ja jokaiselle kuukaudelle vaikuttaa olevan teema, yleensä jonkin ohjaajan ympärille keskittyvä. Tässä kuussa tarjotaan omaa tietään kulkeneen Hollywood-ohjaajan Otto Premingerin elokuvia; mielestäni ensimmäinen kiinnostava teema täällä oloni aikana... mut se on tietenkin vain oma mielipiteeni. Lisäksi näytetään Resnaisin aavemainen keskitysleiridokumentti Nuit et Brouillard! Jyväskylässä koen Piippukadun KAVA-näytökset ja KampusKinon hieman vastaavaksi tarjonnaksi. Määrällisesti jäädään selkeästi jälkeen Filmotecasta, mutta laadullisesti liikutaan vähintään samalla kokonaistasolla. Madridin tarjontaa täydentää Cine Shock, yhden elokuvan kuukausipanostuksella.

Elokuvien myyntiin keskittyviä liikkeitä täällä on... yksi paska. Muutamasta leffateatterista voi ostaa DVD:itä, ja samoin satunnaisista mestoista La Latinan Rastro-torilla... kallista tai paskaa. Tarjonta on kautta linjan yksipuolista ja vähäistä, ja niiden ulkopuolella joutuu luottamaan Fnaciin ja El Corte Inglesiin, paikallisiin tavarataloihin. Valikoima on varsin ok, mutta hyvin main stream -suuntautunut, ja joukosta suhteellisen hankala tehdä "löytöjä". Sinällään paljon ostamista olisi, mutta hintataso on lapasesta: jos löytää erikoistarjouksessa kiinnostavan elokuvan kuudella eurolla, niin saa olla onnellinen. Jyväskylässä sentään on videodivari, ja vaikka se onkin aika epärealistinen hinnoittelultaan ja valikoimaltaan, niin meillä kuitenkin on elokuvakauppa! Lisäksi olen alkanut arvostaa korkealle Anttilan TopTen -myymälän valikoimaa ja halpaa hintatasoa.

Netti on tietenkin asia erikseen, mutta en ole löytänyt Espanjalaista vastinetta Disc Shopille tai Filmifriikille.

Espanjalaiset eivät vain ole elokuvakansaa tarpeeksi laajassa mittakaavassa. En tiedä johtuuko tämä(kin) siitä, että Francon aikana kukoistavaa elokuvaskeneä ei päässyt syntymään... mutta toisaalta velloohan Italiakin tällä hetkellä kaulaansa myöten keskinkertaisuudessa, vaikka heiltä pystyi vielä 1970-luvulla odottamaan aivan mitä tahansa.

Joo, Helsingin KAVA:n näytöksiin, Rakkautta & Anarkiaa ja Espoo Ciné -festivaaleihin mä en viitsi edes alkaa Madridia vertaamaan, tulisi vain paha mieli.

musiikki:

Suuntaviivoja

Kun läksin Madridiin mä ajattelin matkustelevani aika paljon, ja eläväni täällä Madridissa hieman pienemmällä budjetilla. Näin ei käynyt, vaan mä olen nyt käyttänyt suurimman osan budjetistani täällä oleskellessani, ja matkoja on jäänyt väliin jo ainakin kolme: en ole käynyt Sevillassa, Granadassa enkä Marokossa Fezissä.

Mut en mä tunne pettyneeni... opin itsestäni lopullisesti sen, etten pidä täyteen ahdetusta kalenterista ja jatkuvasti ympäristööni kurottelemisesta. Jos olisin tehnyt nuo alunperin suunnittelemani matkat, uskon että olisin jo nyt täysin valmis palaamaan Suomeen, Jyväskylään. Verhot ikkunaan ja ovi takalukkoon.

Nyt mulla on lukkoonlyötynä kaksi matkaa, toinen on kun tossa viikon päästä kun mennään Buin kanssa Lissaboniin kolmeksi päiväksi. Matkustan junalla, jonka matka Madridista on yllättävän aikaavievä, koko yön ylitse. Espanjassa junien kanssa kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä paikallinen VR, Renfe, myy tietyn osuuden lipuista netissä reilulla alennuksella. Ilman alennuksia matkustaminen on jopa kalliimpaa kuin Suomessa ilman opiskelijakorttia. Alennuksen kanssa makuupaikat maksoivat yhteensä suunnilleen 70 euroa.

Palaan takaisin Madridiin sunnuntaina 16. päivä klo 09, ja klo 12 saapuu Annin lento Barajasin kentälle. Joulukuun alun jälkeen ollaan nähty Annin kanssa yhteensä joku 11 päivää, joka on mielestäni aika vähän. Täytyy sanoa, että erossa oleminen on ollut yllättävänkin perseestä, varsinkin tämä kevätaika. Mutta nyt tullessaan Annin kevään kouluhommat ovat ohitse ja saan hänet tänne koko loppuajakseni, eli noin 1,5 kuukaudeksi! :-)

Heti Lissabonia seuraavalle viikolle ostin lennot mulle ja Annille Portoon, siellä ollaan nelisen päivää. Tämän matkan jälkeen... hengailua vähärahaisena Madridissa... ja kova yritys matkustaa San Sebastianiin, Baskimaahan, ennen Suomeen paluuta.

---------------

Tosiaan Suomeen paluukin on aika lähellä. Moni on liittynyt vaihdon jälkeen FB-ryhmiin, jotka kertovat paluun vaikeudesta ja koetusta tyhjyydestä. Vaihto on kuitenkin erityistä vapauden aikaa, ja kun se on ohi, tuntuu paluu arkeen merkityksettömältä, tai ainakin harmaammalta kuin Suomi yleensä.

Mulla tuskin on sitä ongelmaa, sillä Jyväskylässä odottaa huomattavasti Erasmusaikaa suurempi muutos. Ollaan Annin kanssa hommaamassa yhteistä asuntoa, eli elämäntilanteeni muuttuu aika radikaalisti... vaikuttaa siltä etten tosiaankaan ole vajoamassa mihinkään harmauteen.

Loppuun vielä muutama kuva:

Ensimmäinen päivä kun pääsi puistoon ilman kylmyyttä.

Kämppäni vieressä oleva liikuntapuisto, jossa on 1,2km pitkä juoksualusta. Hieno mesta, silloin kun jaksaa käydä lenkillä.

Härkäveistos Madridin härkätaisteluareenan vieressä. Itse en ole käynyt härkätaistelussa, enkä aio käydä. Monet sanovat etteivät arvosta tai kannata härkätaistelua, "mutta onhan se silti käytävä kerran katsomassa". Mä olen eri mieltä: käymällä kerran katsomassa tukee samalla isoa taloutta ilmiön taustalla. Jos ei kerran kannata, niin ei kannata tukea taloudellisesti.

Pete kävi. Ei ollut t-paitakelejä.

Vappupiknik. Espanjassakin juhlitaan vappua, mutta ei tietenkään samalla tavalla kuin Suomessa. Lauantaina puistossa ei näkynyt ihmisiä syömässä eväitä viltillä... saatiin olla aika rauhassa hyvästä kelistä huolimatta.