maanantai 29. maaliskuuta 2010

Millainen sää siellä on?

Aika yleinen kysymys noin niinkuin Suomalaisittain. Monet ovat olettaneet tyyliin et mä olen täällä tammikuusta asti kylpenyt auringossa ja nauranut ilkeämielisesti Suomen talven suuntaan. No ei se nyt ihan niinkään ole. Kaukana siitä jos totta puhutaan.

Onhan täällä alusta asti ollut teoriassa ihan lämmin, auringon paistaessa mittari nousi yli kymmenen asteen jo tammikuussa, mutta öisin lämpötila on painunut jopa useamman asteen verran pakkasen puolelle. Yleisesti ottaen kun katselee näitä muutamaa kuukauttani täällä, niin mulla on ollut jatkuvasti kylmä. Kylmempi kuin Suomessa koskaan.

Espanjalaiset eivät osaa rakentaa taloja. Eristykset ovat paskoja (lue: niitä ei ole), ikkunat ovat yksinkertaiset, kattojen läpi valuu vettä. Kun avaan yhden kaappini ovet, näen suoraan pihalle. Nää kämpät on rakennettu sillä asenteella, että kosteus on tuntematon käsite, ja aina on vähintään 10 astetta lämpöä, myös öisin. Pakkasöinä mun kämpän lämpötila saattoi laskea sinne 10 asteen tietämille, ja suihkuhuone oli tietenkin vielä kylmempi... ensimmäisen neljän viikon aikana en saanut kylpyhuoneen ikkunaa edes kiinni, nyt se on korjattu. Aamusuihkut hampaat kylmästä kalisten <3

Tästä johtuen (ja ehkä hieman uudesta ilmastosta) olen ollut lähes koko ajan kipeänä. Aaltoilevaa kuumetta, kipua poskionteloissa, kurkkukipua, pääkipua. Nyt olen jo ihan ok... et maailma hymyilee enemmän siinä mielessä. Ja nyt kelikin alkaa vaikuttamaan aika hyvältä, enää ei tartte hytistä kylmästä. Eilen istuin puistossa, ja taisin ruskettua hieman. Vasta nyt Suomessa alkaa olemaan aihetta kansallishenkiseen kateuteen ja katkeruuteen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun alan lisäämään FB:iin kuvia puistopiknikeistä, vähäpukeisista espanjattarista, ja... no en nyt keksi mistä muusta muka voisi lisätä. Lähiviikkoina lämpötilan pitäisi alkaa nousemaan pysyvästi sinne 20 asteen yläpuolelle, ja siitä koko ajan ylöspäin. Heinäkuu alkaa vissiinkin olemaan jo oksettavaa aikaa, yli 30 astetta lämpöä jatkuvasti, ilma ei liiku mihinkään. Infernaalista. Mut mä tuskin silloin enää olen mestoilla, olen joko Suomessa tai Barcelonassa.

musiikki Bela Lugosin saattelemana:

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Erasmusasenne


"Joo, mulla on tyttöystävä Suomessa..."
"Aaa, aiotko muka olla sille uskollinen?"
"...kyllä mulla on hieman suunnitelmissa ollut."

"Eikö ole aika kuumia nää espanjalaismuijat? Illalla sit sellainen mukaan. HOHOHOHOHOH*"
"No onhan ne kuumia, mut ei mulla ole oikeastaan tarvetta tai kiinnostusta ottaa niitä mukaan, mulla on tyttöystävä Suomessa."
"Niin, nimenomaan Suomessa. Mutta sähän olet Madridissa. HOHOHOHOH*"

* Rehvastelevan liioiteltu miehekäs nauru.


---------------

Mä olen saanut täällä jossain määrin itse huomata tämän kaikille tutun "mikä tapahtuu Erasmus-aikana, jää sinne" -asenteen, joka ihmisillä monesti on. Nyt ollaan vaihdossa, tämä ei ole tavallista elämää, saat tehdä mitä vain. Saat nauttia. Kotona, omassa maassa ollaan ku vittu hiiret, mutta vaihdossa mopo lähtee sit käsistä. Ryypätään porukalla harva se ilta, tsekkaillaan naisia ihan vitun miehissään (huomattavan luova moraalikäsitys apuna), otetaan aamuyön tunteina baareissa ryhmäkuvia, vellotaan yhtenä erasmus-massana ympäri maailmaa ilman päätä tai häntää, irroittaudutaan siitä arkisesta arjesta. Sit jos tämä meno ei itseä kiinnosta, niin kommenttina saattaa olla esim. "jätkähän on Erasmus", tai "kannattaa nyt nauttia, se on vain 6kk".

Mä en oikein pidä siitä ajatuksesta, että "nauttiminen" on yhtäsuuruusmerkeillä ryyppyputkien sun muiden Erasmus-elämän yleisten määritteiden kanssa. Mä en ole "nauttinut" niistä Suomessakaan, niin miten se yht'äkkiä täällä Espanjassa muuttuisi? Voi vittu! Mua myös hieman ihmetyttää sellainen, että jos ihminen kotimaassaan on tietynlainen, ja kun ympäristö muuttuu, muuttuu persoonakin sen mukana... miten häilyvä persoonallisuus siinä on kyseessä? No okei, toki tää erasmusaika saattaa monille olla kahleista vapautumisen aikaa hyvinkin positiivisessa mielessä... mut hom... ööö... sukupuolineutraalille se haisee silti, jos se kulkee tuollaisen idioottimaisen ja voimakkaan kontrastin kautta. IMO.

Tietenkin on selvää ettei tää nyt kosketa läheskään kaikkia vaihtareita. Mutta se päällimmäisin vaihtarityypitys, mitä täälläkin paljon näkee, aiheuttaa mussa välittömän sylkemisreaktion.

musiikki:

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Las Fallas



Falla

Matkustin kavereideni Maaritin ja Josén vieraaksi Valenciaan katselemaan Las Fallaseja. Kyseessä on Valencian alueen perinteinen karnevaali, joka lähestulkoon pysäyttää kaupungin viikon ajaksi kerran vuodessa. Juhla on nimenomaan Valencialainen, kaikkialla soi Valencian alueen hymni, ja Valencian lippu liehuu katukuvassa. Kaupunki on todella tukossa ihmisistä, joista suuri osa on tietenkin turisteja. Itse vetäydyin hieman rauhallisempaan ympäristöön läheiseen Alaquasin kylään, jossa kaverini asuvat, ja itse asiassa kuuluvat yhteen Falloista. Sain siten hieman inside kuvaa perinteiseen tapahtumaan.

Tyttöjä perinneasuissa

Las Fallas on monikkomuoto, verkosto, joka koostuu monista Falla-yhteisöistä. Valencia lähikaupunkeineen on täynnä tällaisia yhteisöjä. Jokainen Falla-yhteisö järjestää oman juhlansa, ja valmistaa (valmistuttaa) suuren, paperimassasta tehdyn figuurin, Fallan. Juhlaviikon alussa jokainen figuuri pystytetään niille varatuille paikoille kaupunkien kaduille. Fallat ovat eri kokoisia riippuen Falla-yhteisön koosta ja resursseista, yksi patsas voi olla kymmenmetrinenkin. Ihmiset juhlivat Falla-viikon jokaisena päivänä: hengailevat yhteisöissään, pukeutuvat perinteisiin asuihin, juovat yhdessä, syövät yhdessä... ja riehuvat ilotulitteiden kanssa! Voi vittu sitä räjähteiden määrää, ja kokoa.

Mun lempparifalla, jossa on "lievästi" poliittista ulottuvuutta. Huomioikaa erityisesti Espanjan PÄÄMINISTERIN José Zapateron pahailmeinen pää kattilassa, ja Espanjan perustuslain läpi isketty veitsi. Tässä Fallassa näkyi myös tissit ja pinppi:


Lähes jokaisella miespuolisella on jonkinlainen räjähdevarasto, joka on määrä kuluttaa ennen juhlan päätöstä. On aika absurdia nähdä vaahtosammuttimen kokoinen 3-vuotias poika iso papatti kädessään heittämässä sitä sankassa väkijoukossa. Iällä ei oikeastaan ole väliä, monesti oli hankala määritellä kumpi oli enemmän innoissaan räjäyttelystä, poika vai tämän isä. Suomessa kiinaritkin on kielletty, täällä tyypeillä oli usein puolikkaan dynamiitin kokoisia pommeja, joiden voimasta iso roskapönttö räjähtää kyljelleen, ääni laittaa korvat soimaan minuuteiksi ja talojen lasit tärisevät. Niitä kaikkein lapasesta olevimpia ei onneksi heitellä ihan mihin sattuu, mutta pienempiä kiinareita sai väistellä koko ajan. Voin kertoa, että kukaan ei kysele kuinka vanha täytyy olla jotta on valmis käsittelemään ilotulitteita omin päin. Kukaan ei keuhistele silpoutuneita sormia, puhjenneita silmiä tai palovammoja... ilmeisesti tämäntyyppisiä onnettomuuksia sattuu ainoastaan Suomessa.

Kaunein perinnepukeutunut nainen koko juhlissa, hyvin monicabellucci. Haluaisin adoptoida :-) Mut Anni ei kuitenkaan anna, mä en saa koskaan tehdä mitään hauskaa, kuten adoptoida 35-vuotiasta Monica Belluccin näköistä naista :-(

Valencian keskustassa on joka päivä 14:00 La Mascletàksi kutsuttu suuri ilotulitus, jota katsomaan kerääntyy tuhansia ihmisiä. Jyväskylän uuden vuoden ilotulitus on aikamoista amatöörien puuhastelua näihin verrattuna. Täysin samasta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Siinä missä suomalaiset (vihreitä lukuunottamatta) odottavat kauniita ja kirkkaita värejä, näyttäviä valoesityksiä, espanjalaiset eivät niinkään perusta niistä. Päivänvalossa ammuttava ilotulitus ei näytä juuri miltään, taivaalle ammutut pommit välähtävät lyhyesti ja vaimeasti. Espanjalaiset rakastavat enemmän savua ja ääntä, räjähdyksiä. Jokainen pommi synnyttää kovan pamauksen, jota seuraa paineaalto. Kun taivaalle ammutaan sadoittain ruutipaketteja, on kokemus aika vaikuttava. Savumassa ampumapaikalla nousee hiljalleen ylöspäin ja nousee patsaaksi peittämään näkymän kaduilla. Ilotulitteet räjähtelevät nousevalla intensiteetillä pitkältä vaikuttavan ajan, ja räjähdysten paineaallot kulkevat katuja pitkin laittaen lähitalojen ikkunat helisemään, jonka jälkeen ne vyöryvät ihmismassojen yli.

Väriä ja näyttävyyttä saadaan myöhemmin. Juhla huipentuu perjantaina Fallojen polttoon. Paperimassapatsaat sytytetään tuleen SUUREN ilotulitemäärän saattelemana, ja ihan suoraan siinä katujen kulmissa. Liekit nousevat korkeuksiin ja lämpöaalto tuntuu kymmenien metrien päässä roihusta. Palokunta on sentään paikalla suihkuttamassa vettä läheisten talojen seinille ja hieman valvomassa tapahtumaa. Tällaistakaan et näe/koe Suomessa, et vittu ikinä. Tosi makeeta.

Fallojen polttoa

---------------

Monesti kuulee nostalgista ja melankolista puhetta siitä, kuinka yhteisöllisyys on kuollut maailmasta, tilalla on yksinäisyys ja ihmisten sisäinen tyhjyys, tai jotain sellaista. Se on tätä onttoa individualismin aikaa, jossa omat vanhemmatkin dumpataan vanhainkotiin häiritsemästä, jotta voi keskittyä omaan uraan ja sisustamiseen. Voihan siellä vanhainkodissa vierailla jouluisin, ja miksei joku toinenkin kuukausi!

Alaquasissa tällainen maailma tuntuu aika kaukaiselta. Espanjalainen yhteisö on perinteisesti todella läheinen: vanhemmat, isovanhemmat ja serkukset ovat kaikki osa lähiperhettä, joiden kanssa myös vietetään aikaa. Falla tuntuu vielä laajentavan tämän yhteenkuuluvuuden vaikutuspiiriä. Jokainen yhteisö tekee koko vuoden töitä juhlaviikkoa varten: organisoituu, suunnittelee, pitää varainkeruuillallisia, valmistaa perinteisiä asuja kulkueita varten... kaikki ovat yhdessä ja työskentelevät kohti yhteistä tavoitetta. Ei ole ihmekään, että kun Fallat päättyvät Fallanpolttoon, moni puhkeaa kyyneliin. Vuoden paras aika on ohi. Mutta toisaalta, kahden päivän päästä maanantaina aletaan jälleen valmistautua seuraavaan vuoteen. Vitun lapasesta! Varmasti nykyaikana täälläkin ollaan lipeämässä yhä enemmän pois päin perinteisestä yhteisöllisyydestä, mutta kaltaiseni yksin Jyväskylässä asuva suomalainen tunsi itsensä kuitenkin aika nöyräksi ja hiljaiseksi. Mä toisaalta tunsin ihailua näkemääni kohtaan... toisaalta se taas laittoi hieman ahdistamaan, sillä tuollainen tiivis yhteisöllisyys saattaa olla myös aika tukahduttavaa. Ainakin omasta näkökulmastani.

musiikki:

maanantai 15. maaliskuuta 2010

ERASMUSREISSU TOLEDOON


"tavataan klo 09:40 metro Islas Filipinasilla ja mennään siitä asemalle, sovittiin että tavataan siellä 10:00"

Passaahan se.

klo 09:40 islas filipinas
TERVE MITÄ KUULUU MEILLÄ ON KIIRE KUN PITÄÄ OLLA 09:40 ATOCHASSA!! MENNÄÄN!! PALJON KELLO ON? 09:44 ME MYÖHÄSTYTÄÄN!! PALJON KELLO ON NYT? 09:46 ME EI EHDITÄ AJOISSA, JUNA LÄHTEE 20 YLI! KYL ME SAATETAAN EHTIÄ JOS VAIHTO SOLILLA MENEE SOPIVASTI! PALJON KELLO ON? 09:58!

klo 10:10 atocha
NYT OLLAAN TÄÄLLÄ MISSÄ MUUT ON?! MEILLÄ ON KIIRE MISSÄ MUUT ON? ONKO SULLA DIN NUMEROA MULLA EI OLE SALDOA!! MULLA EI OLE AKKUA!! MISSÄ NE ON LAITETAAN VIESTI, EI KUN NYT NE SOITTAAKIN!! "MISSÄ OLETTE, MITÄ? MITÄ?" NO NYT SE KATKESI MISSÄ NE ON?! MULLA EI OLE LIPPUA MENNÄÄN ALAKERTAAN, AA TÄÄLLÄHÄN NÄÄ ON KAIKKI MUUTKIN!! JOO MEILLÄ ON 6 LIPPUA MUTTA MEITÄ ON 12, KUKA MENEE NYT JA KUKA MYÖHEMMIN? EN MÄ TIEDÄ KUKA MENEE NYT, MINÄ? SINÄ? TE? NUO? EN MINÄ TIEDÄ! NO EN MINÄKÄÄN TIEDÄ! NO KUKAS TIETÄÄ? NO EN MINÄ TIEDÄ? NO MENNÄÄN ME! JOO, MENNÄÄN! MILLOS ME SIT TULLAAN? JUOSTAAN JUOSTAAN JUOSTAAN ME MYÖHÄSTYTÄÄN... JUOSKAA KAIKKI! ENTÄS MUUT? NO NE TULEE SIT SEURAAVALLA JUNALLA! JUOSTAAN! KETÄ NE MUUT ON? EN MINÄ TIEDÄ, JUOSTAAN, ME MYÖHÄSTYTÄÄN JUNASTA! AI OLLAANKO ME MENOSSA JUNALLA EIKÄ BUSSILLA?

klo 10:18 laiturilla
ME TULLAAN ODOTTAKAA, MEILLÄ ON LIPUT! olette valitettavasti myöhässä, junaan ei enää voi nousta... MUTTA MEILLÄ ON LIPUT JA OLLAAN AJOISSAKIN! JUOSTIIN TÄNNE! kyllä kyllä, mutta valitettavasti junaan ei enää pääse. VITTU, NONIIN JA NÄMÄ LIPUT ON JUNAKOHTAISIA, SINNE MENI RAHAT! VOIKO NÄISTÄ SAADA RAHAT TAKAISIN? valitettavasti se ei ole mahdollista. PERKELE!

MENNÄÄN BUSSILLA SITTENKIN KUN SE ON HALVEMPI! NO MIKSEI ALUNPERINKIN OTETTU BUSSIA, MINÄHÄN SANOIN ETTÄ OTETAAN BUSSI. MINÄKIN SANOIN, MUTTA SINÄ HALUSIT JUNALLA, JUNALLA ON MUKAVAMPI. EN MINÄ OLE SANONYT , NO KUKAS SITTEN ON SANONUT. NO EN MINÄ TIEDÄ KUKA ON SANONUT, EN AINAKAAN MINÄ! NO NYT MENNÄÄN BUSSILLA. MISTÄ SE BUSSI LÄHTEE? EN TIEDÄ, KUKA TIETÄÄ. MINÄ EN TIEDÄ. EN MINÄKÄÄN. KYSYTÄÄN INFOSTA. MISSÄ ON INFO? EN MINÄ TIEDÄ! NO KUKAS SEN TIETÄÄ?!

klo 10:30 Atochan edessä.
BUSSI LÄHTEE PLAZA ELIPTICALTA MUTTA SINNE MEIDÄN PITÄÄ OTTAA TOINEN BUSSI! MISTÄ SE LÄHTEE? EN MINÄ TIEDÄ! EN MINÄKÄÄN! MISSÄ NE MUUT RYHMÄLÄISET ON? EN MINÄ TIEDÄ, SOITETAAN NIILLE ETTÄ TULEE KANS PLAZA ELLIPTICALLE! JOO, MENNÄÄN BUSSILLE, JUOSTAAN JUOSTAAN! JUOSKAA KAIKKI! MIHIN ME JUOSTAAN? BUSSILLE! MISTÄ SE LÄHTEE? EN MINÄ TIEDÄ! JUOSKAA, ENNEN KUIN SE LÄHTEE! NO NYT OLLAAN PYSÄKILLÄ, AI SE LÄHTEEKIN VASTA 10MIN PÄÄSTÄ, JUOSTIIN TURHAAN! NYT ODOTELLAAN.

klo 11:00 Plaza Elliptica.
NONIIN JUOSTAAN, MISSÄ ON OIKEA LAITURI BUSSILLE?! MISSÄ MUUT ON? NE TULEE KOHTA MERTOLLA! NYT NE ON ALAKERRASSA! NE ON YLÄKERRASSA! TÄÄLLÄ ON OIKEA LAITURI, 7! AI EIKÖ SE OLE 2? EI KUN 7! OK, SE BUSSI LÄHTEE 11:30, MISTÄ SAA LIPPUJA? ALAKERRASTA, MUUT ON SIELLÄ JO JONOTTAMASSA! MENNÄÄN SINNE! KUKA MAKSAA LIPUT NYT? MINÄ! JOKAINEN MAKSAA ERIKSEEN! SAAKO OPISKELIJA-ALENNUSTA? SAAKO PALJOUSALENNUSTA? KUKA MAKSAA? JOKAINEN ERIKSEEN! NONIIN NYT ON LIPUT, MUTTA KELLO ON JO PALJON, MISTÄ BUSSI LÄHTEE? LAITURILTA 7. MISSÄ SE ON? KAKSI KERROSTA YLÖSPÄIN... MEIDÄN PITÄÄ JUOSTA! JUOSKAA KAIKKI! JUOSKAA!

klo 12:30 toledon bussiasemalla

klo 12:50 matkalla kohti keskustaa
KAUNIITA KATUJA, ONPA KAUNISTA! OTETAAN KUVIA! ETTE KAI TE NYT OTA KUVIA! EI KANNATA OTTAA KUVIA! TÄÄLLÄ ON KAUNISTA OTETAAN KUVIA! NIIN JA KAIKILLA ON SITTEN SAMAT KUVAT, MIKÄ SIINÄ ON KUN HALUTAAN OTTAA KUVIA! MINÄ EN AINAKAAN PIDÄ KUVIEN OTTAMISESTA! EN MINÄKÄÄN! MINÄ OTAN KUVAN TÄSTÄ! VOI VITTU!


klo 13:30 toledon keskustassa
MULLA ON NÄLKÄ! MULLAKIN ON NÄLKÄ! MÄ HALUAN MUSEOON! MULLA EI OLE VIELÄ NÄLKÄ! KENELLÄ KAIKILLA ON NÄLKÄ? MINULLA ON NÄLKÄ! NO EI MENNÄ VIELÄ! MENNÄÄN NYT! KÄYDÄÄN ENSIN MUSEOSSA! ENTÄ JOS OSA MENEE NYT JA OSA MYÖHEMMIN? EI KUN MENNÄÄN KAIKKI KERRALLA! MENNÄÄN ERIKSEEN! OSA MENEE KERRALLA JA OSA ERIKSEEN? MINÄ MENEN NYT! MENNÄÄ KAIKKI MUSEOON! JOO MENNÄÄN KAIKKI MUSEOON. VAI MENNÄÄNKÖ ME SITTENKIN SYÖMÄÄN JA OTETAAN MUUT SIT KIINNI? JOO TEHDÄÄN NIIN!

klo 14:00 syömisen jälkeen
NONIIN MISSÄ MUUT ON? EN MINÄ TIEDÄ EN MINÄKÄÄN! SOITETAAN NIILLE! MULLA EI OLE SALDOA! MULLA EI OLE AKKUA! HALOO HALOO HALOO! MISSÄ NE OLI? NO NE MENI JUST SYÖMÄÄN! NO OLIS VOINEET TULLA SAMAAN AIKAAN KUIN MEKIN, NIINPÄ! MISSÄ NE ON SYÖMÄSSÄ? NO TOSSA VIEREISESSÄ RAVINTOLASSA! MITÄ! VITTU!

klo 14:30-18:00 joen rannalla nauttimassa auringosta, joka todellakin lämmitti

klo 18:30 tapaksille ja oluelle
MENNÄÄNKÖ TÄNNE SISÄÄN? MENNÄÄN VAAN! EI SINNE KUN EI PÄÄSTÄ ISTUMAAN! EI MEIDÄN TARTTE ISTUA! PITÄÄ LÖYTÄÄ PÖYTÄ! MÄ EN PIDÄ TÄSTÄ PAIKASTA! MENNÄÄN SINNE! ETSITÄÄN TOINEN! HEI TÄMÄ ON HYVÄ! LIIAN KALLIS, EI MENNÄ SINNE! MENNÄÄN TÄNNE! MISSÄ KREIKKALAISET ON? EN MINÄ TIEDÄ, EN MINÄKÄÄN!


klo 21:00
BUSSI LÄHTEE PUOLELTA MENNÄÄN! JOO MENNÄÄN VAAN! MENNÄÄN MYÖHEMMÄLLÄ! EI KUN MENNÄÄN TÄLLÄ! EI ME EHDITÄ 30 MINUUTISSA! EHDITÄÄN ME JOS NYT MENNÄÄN! JOO MENNÄÄN! JUOSKAA! JUOSKAA! TULKAA KAIKKI! EI ME MILLÄÄN EHDITÄ! KYLLÄ ME EHDITÄÄN KUN MENNÄÄN! MISSÄ MAHIR JA ALEXANDRA? NE MENI OSTAMAAN RÖÖKIÄ! MITÄ! MEILLÄ ON KIIRE MISSÄ NE ON? EN MINÄ TIEDÄ! EN MINÄKÄÄN! KUKAS TIETÄÄ! TUOLLA NE ON, MENNÄÄN! EI ME EHDITÄ... KYL ME EHDITÄÄN, OLLAAN JO LÄHELLÄ JUOSTAAN! JUOSKAA KAIKKI!

--------------


No kyl me sit ehdittiin siihen bussiin, ihan kivaa toi 12 hengen ryhmissä reissaaminen, ei voi muuta sanoa. Varsinkin pienessä kuumeessa. Toledo on tosin tosi hieno, kaunis, tunnelmallinen ja mesta, ja menen varmasti uudelleen ainakin pari kertaa.

musiikki, pakko laittaakin vanha biisi uudestaan kun sopii tähän niin hyvin:

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Varpuset, nuo lintumaailman Pohjois-Afrikkalaiset



Istut rauhassa ydessä Retiron pienistä puistokahviloista nauttien kevätauringosta ja tortilla española -siivustasi, kun ne tulevat. Varpuset. Ärsyttäviä lintuja, roskalintuja. Monet linnut, kuten punatulkut tai rastaat, aiheuttavat lähinnä positiivisia tunteita. Toivotat ne jopa tervetulleeksi pihapiiriisi voidaksesi seurata niiden elämää ja kuunnella niiden laulua. Mutta varpuset ovat eri asia. Ne ovat suorassa ristiriidassa sen suhteen mitä pidät toivottavana linnuissa. Niiden värityskin on tuskin mistään kotoisin. Haluaisit vain olla ja nauttia olostasi, mutta varpuset häiritsevät täysin oikeutettua pyrkimystäsi. Ne haluavat osan Sinun leivästäsi, ja kun taivut ja murrat niille murusen, se ei ole tarpeeksi, ne haluavat lisää! Mihin varpusia muka tarvitaan?

---------------

Mä olin hieman ihmeissäni, kun huomasin että Espanjassakin on siirtolaisongelma. "Ai eikö Suomi olekaan ainoa maa maailmassa, jonka kulttuuri on lähellä täydellistä tuhoutumista maahanmuuttajien takia?". Itse asiassa Espanjassa on 5.200.000 ei-espanjalaista asukasta. Täällä asuu yhden Suomen verran (Pohjois-)Afrikkalaisia, Etelä-Amerikkalaisia, Itä-Eurooppalaisia... Aika käsittämätöntä! Paikalliset perussuomalaiset ja paikalliset kokoomuksen lihaaleikkaavan sibeliussiiven edustajat ovat varmasti huolissaan espanjalaisesta kulttuurista ja sitä mahdollisesti odottavasta perikadosta! Puhumattakaan nyt kaikista niistä työpaikoista ja naisista mitä nämä mamut vievät syntyperäisiltä Espanjalaisilta.

Oikeasti mä en ole ihan varma siitä millaisia reaktioita maahanmuutto täällä Espanjassa aiheuttaa. Mä en usko että kovin suurta huolta Espanjalaisen kulttuurin kohtalosta koetaan, koska Espanjaa yhtenäisenä kansana ei oikeastaan ole. Täällä on baskeja ja espanjalaisia ja katalaaneja ja galicialaisia jne... mutta espanjalaisia? Ei hajuakaan paljonko heitä voisi olla. Ehkä huoli on enemmän paikalliskulttuurien kohtalossa. Mutta kyllä tuollainen määrä siirtolaisia varmasti aiheuttaa jonkinlaisen vastareaktion "alkuperäisväestössä"... olisi ehkä kiinnostavaa lukea aiheesta enemmän. Jos jaksaa.

PS:n ruotsinristeilyjen kunniaksi:

Frases más comunes en español

Pakko kirjoittaa tänne, kun alkoi naurattamaan tuolla FB:ssa.

Joskus sitä kiristelee kieltentunneilla, kun opettaja laittaa opiskelemaan asioita, jotka tuntuvat todella epäkäytännöllisiltä ja turhilta. Muistan vuosientakaisilta venäjäntunneiltani sen, kuinka opettajani kysyi minulta kuinka sanoisin "Varpusvuori" venäjäksi. Noi voihan nyt v......

Nyt, muutaman vaihto-kuukauden jälkeen, minulle on muodostunut hyvä kuva siitä, mitkä todella ovat niitä kaikkein tärkeimpiä lausahduksia ja sanontoja Espanjaksi. Siis ne fraasit, joita olen määrällisesti tarvinnut ja käyttänyt eniten keskusteluissani paikallisten kanssa. Teen listan:

1. No entiendo nada = En ymmärrä mitään
Todella käytännöllinen lausahdus, esimerkiksi kun kahvilan myyjä alkaa puhumaan sinulle jotain kahvipavuista ja kekseistä kesken tarkkaan suunnitellun kahvintilausprosessin. Monesti tämän joutuu sanomaan useaan kertaan keskustelun aikana, ennen kuin vastapuoli reagoi siihen asianmukaisesti.

2. No hablo mucho Español = En puhu paljon Espanjaa
Kortti, joka on helppo vetää hihasta kommunikaatiotilanteessa. Muutama päivä sitten espanjalainen mies käveli vastaani ja kysyi minulta "Tienes cigaretto?", ja vahvisti tiedusteluaan nostamalla sormensa suulleen, kuin tupakan suulleviemistä imitoiden. Siinä sateessa ja liikenteen melussa olin kuulevinani jotain kuninkaasta tai jostain, joten sanoin: "No hablo mucho español". Miehen katse oli hieman yllättynyt, mutta fraasi toimi, keskustelu saatiin päätökseen!

3. Más despacio por favor = Hitaammin kiitos (lähinnä puheesta)
Jos haluaa todella antautua keskusteluun paikallisten kanssa, mutta ei juurikaan ymmärrä mitään, voi pyytää heitä puhumaan hieman hitaammin. Näillä kolmella listaamallani lauseella pystyy pitämään keskustelua yllä yllättävänkin pitkään:

Kassaneiti: Hola! Quieres una bolsa? (=Terve, haluatko pussin)
Minä: Uhh, más despacio por favor.
Kassaneiti: Quieres bolsa?
Minä: No hablo mucho español. Más despacio.
Kassaneiti: QUI-E-RES U-NA BOL-SA?
Minä: No entiendo nada.
Kassaneiti: *hiljaisuus*

---------------

Joo, sellaista se on... en mä kamalan hyvin puhu tätä kieltä, mutta kyllä mä parempaan suuntaan olen koko ajan menossa. Mulle ongelmia aiheuttaa sellainen negatiivinen sykli: osaan ihan perusjuttuja espanjaksi, joten voisin teoriassa reagoida kun minulle puhutaan. Espanjalaisten puheesta on kuitenkin todella hankala saada selkoa... ja kun en ymmärrä, en oikein osaa reagoida. Tästä seuraa turhautuminen, joka johtaa pieneen henkiseen espanjankielilukkoon, jonka seurauksena en kykene hyödyntämään edes sitä pientä kielitaitoani.

Kun olen puhunut muiden vaihtarien kanssa espanjaa, kuten italialaisten, homma sujuu paremmin... muut ovat lähempänä omaa tasoani, ja on jotenkin helpompi päästä mukaan tilanteeseen.

Multa edellytettäisiin tässä hieman vaivannäköä ja opiskelua, mutta olen tunnetusti aika huono sellaisessa aloitteellisuudessa. Saas nähdä!

maanantai 8. maaliskuuta 2010

Museoita!


edit. Hyvää naistenpäivää, naisille.

Anni läksi tuossa aamusta takaisin Suomeen, vietettyään 9 päivää täällä Madridissa. Luulen, että teimme jonkinasteisen ennätyksen siinä, kuinka vähän ehtii näkemään yli viikon aikana Madridissa. Tai sanotaanko, että yhdessä tai kahdessa päivässä olisi pystynyt helposti samaan. Sisällä kävimme ainoastaan Museo de Américassa... eli väliin jäivät muut kuuluisat museot, teatterit, Palacio Real jne.

No oli "parempaakin" "tekemistä". Plus keväämmällä kun Anni palaa pidemmäksi aikaa, ehtii mainiosti keskittyä "kulttuuriin".

Mutta viime viikkoisen Museo de América -visiitin myötä mä olen nyt kiertänyt läpi merkittävimmät ja kiinnostavimmat museot Madridissa. Tiedättehän, ne mitä lukee mm. WikiTravelissa ja varmasti Lonely Planetissakin! Prado, Thyssen, Reina Sofia, Argeologinen museo, Museo de América. Ja jokaisessa tulen varmastikin käymään vielä useamman kerran, sit myöhemmin.

---------------

Museo del Prado on vissiin maailman maineikkaimpia taidemuseoita. Klassista taidetta 1200-luvulta aina 1800-luvulle, ja paljon. Todella paljon. Sali toisen jälkeen täynnä hienoimpien eurooppalaistaitelijoiden kuuluisimpia töitä. Diego Velázquez, El Greco, Francisco Goya, Bartolomé Estéban Murillo, Jusepe de Ribera, Francisco de Zurbarán, Hieronymus Bosch, Peter Paul Rubens, Anthony van Dyck, Botticelli, Caravaggio, Rembrandt... mahtavaa. Kolmen ensimmäisen nimen jälkeen kopioin loppulistan suoraan Wikipediasta.


Pradon vahvuus ja heikkous on juuri tuo laajuus. Katsottavaa on niin vitusti, ettei museota voi millään käydä läpi kerralla. Se osa kokoelmasta, jonka kahlasin läpi, oli aika klassista maalaustaidetta, mitään verisiä dildoja on turha odottaa :-( Aiheina maalauksissa mm. Jeesus, ilmestys, henkilökuva merkittävästä henkilöstä A, Jeesus, ilmestys, Madonna, Jeesus, Madonna, Jeesus, ilmestys, ilmestys, Jeesus, ruma lapsi (HUOM! Lähes poikkeuksetta näissä vanhoissa maalauksissa lapset ovat harvinaisen rumia), ilmestys, paratiisi, ruma lapsi, henkilökuva merkittävästä henkilöstä A, Jeesus, ilmestys, Jeesus, henkilökuva merkittävästä henkilöstä B Jeesus, ilmestys ja ilmestys. Mä en ole sinällään mikään suuri taiteen ystävä, joka silmät kostuen ihailee taiteilijan mestarillista värien käyttöä, herkkää siveltimenjälkeä tai maalauksen hienovaraisia sommitelmia. Mä kaipaan enemmän konkreettista sisältöä ja kontekstia, tai vahvaa subjektiivisuutta, ainakin sen jälkeen kun olen ihaillut kolme tuntia putkeen kymmenien eri taiteilijoiden tulkintaa samoista aihepiireistä. Yhdessä vaiheessa huomasin olevani lapsekkaan innostunut jostain random-maalarin (Prado-mittakaavassa) Venetsia-maisemasta: "Oi, Oi, täällä on maisemamaalaus, tulkaa kaikki katsomaan, täällä on maisemamaalaus!! Oi, tämä on mahtava, kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin...!". Se oli vittu maisemamaalaus. Mä olin kuitenkin kastella housuni, niin vahvasti koin sen pomppaavan esiin sitä edeltäneistä n. miljoonasta maalauksesta. (Ehkä mä hieman liioittelin tossa edellä.)

Mun pointti: Prado on täynnä näkemisen arvoisia ja vaikuttavia maalauksia, mutta mä ottaisin ennen sisään astumista hieman selvää siitä, mistä museossa on kysymys. Valikoisin hieman mihin haluan keskittyä, ja kävisin läpi vaikka 1/3 kokoelmasta. Pitää ehkä uskaltaa jättää huomioimatta muutaman sunnuntaimaalarin keskiverto räpellys. Itse innoistuin eniten El Grecon tunnelmaltaan uhkaavista ja synkistä maalauksista, joissa ihmisen mittasuhteet on venytetty vääristyneiksi; tai kontrastista, joka on havaittavissa de Goyan varhaisemmissa maalauksisssa ja Espanjan veristä sisällissotaa seuranneissa kuolemaa ja masennusta henkivissä teoksissa. Sekä El Grecoissa että de Goyan maalauksissa on esillä juuri sitä kiinnostavaa subjektiivisuutta ja kuvantakaista elämää, joka tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin pelkkä Jumalan suuruuden ylistäminen.


---------------

Reina Sofia keskittyy nykytaiteeseen (1900-l), ja on kokoelmaltaan myös suuri. Enemmän kuin yksi käynti tarvitaan täälläkin, jos haluaa saada siitä parhaan irti. Pidän nykytaiteesta oikeastaan enemmän kuin Pradon tarjoamasta klassisesta suunnasta. Picasson, Dalín, Grisin, Miron jne. erittäin subjektiiviset taideteokset herättävät minussa parhaimmillaan innostavaa ihailua ja kiinnostusta. Mun mielestäni herkullisella tavalla lapasesta olevan, vaikkapa surrealistisen maalauksen katsominen on samanlainen kokemus kuin runon lukeminen. Kokonaisuus koostuu toisaalta vahvasti henkilökohtaisesta tulkinnasta, ja toisaalta taiteilijan ja tämän taiteen suhteen pohtimisesta. Hämmästelen mielelläni sitä, kuinka ainutlaatuisen muodon meille kaikille tuttu maailma saa, kun se suodattuu nähtäväksemme esim. Picasson töiden kautta. Samalla tavalla pidän siitä, kuinka hyvä runoilija kykenee sanoilla pukemaan ympäröivän maailman uuteen muotoon, rikkoen sen normaalin tavan, jolla itse kykenen ympäristöäni hahmottamaan.



Reina Sofiassa on muutakin kuin maalauksia: veistoksia, asetelmia, videota (mm. Buñuelin Andalucialainen Koira)...



---------------

Thyssen-Bornemiszan museon perusta on Paroni Hans Heinrich Thyssen-Bornemiszan ja tämän vaimon henkilökohtaisessa taidekokoelmassa (!), jonka pariskunta päätti (vaimon kanssa päätettiin ja minä olin samaa mieltä) laittaa esille Madridiin. Voisi kuvitella ettei ole ollut pikkurahan puutetta, jos tällainen kokoelma on alunperin henkilökohtainen. Lapasesta. Thyssen on hieman kuin sekoitus Pradoa ja Reina Sofiaa, siis sekä klassisempaa että modernimpaa sisältöä eri aikakausilta, hyvin vaihtelevasti esille laitettuna. Mä pidin Thyssenistä aika paljon: kokoelma on laaja, muttei lapasesta... vaihtelua on paljon, joten pahaa puutumista ei pääse syntymään. Toki ne kaikkein maineikkaimmat maalaukset ovat muualla, mutta ei mesta missään nimessä ole mikään segundamuseo, enemmänkin Pradoa ja Reina Sofiaa hyvin tukeva. Täällä on todella kauniita impressionistisia ja ekspressioinistisia teoksia, joista mä pidän kovasti. Monet, Renoir, Degas, Van Gogh, Picasso...

---------------

Argeologinen museo Serranolla oli hieman pettymys. Mä odotin kattavan kronologista kuvaa Espanjan historiasta aina esihistoriasta lähelle nykyhistoriaa... eli Iberian asutuksesta alkaen kreikan/rooman aikaan, kansainvaelluksien kautta Islamin vallan aikaan ja katoliseen takaisinvaltaukseen. Ok, oli siellä kaikkea tätä, mutta näyttely oli harmillisen suppea, jotenkin tuhansien vuosien kehitys 20-30 minuutissa jättää hieman puolivillaisen olon(?) En tuomitse kuitenkaan täysin, sillä museossa on menossa kunnostustyö, jonka vuoksi esillä on vain rajoitettu näyttely.

Museo de América puolestaan on mahtava! Esillä on todella monipuolinen ja kiinnostava näyttely uuden maailman kulttuurien jäämistöjä. Kyllä Espanjan kelpaa bostailla: kaiken tämän me onnistuimme tuhoamaan! Näyttely jakautuu osioihin, jotka käsittelevät mm. uskontoa, yhteiskuntaa, arkea ja muita elämän osa-alueita (eli en siis muista mitä kaikkea). Arkisia esineitä, vaatteita, figuureita, työkaluja, aseita, conquistadorien esineistöä ja aikalaisdokumentteja... mä olin todella innoissani täällä, ja menen todellakin uudelleen.

Joo, mut ei kai sen ihmeempiä. Mä kirjoittelen tänne myöhemmin fiiliksiäni muista kaupungin nähtävyyksistä, mutta kyl mä sitä mieltä olen että Madrid on näkemisen ja kokemisen arvoinen matkakohde.