Aika yleinen kysymys noin niinkuin Suomalaisittain. Monet ovat olettaneet tyyliin et mä olen täällä tammikuusta asti kylpenyt auringossa ja nauranut ilkeämielisesti Suomen talven suuntaan. No ei se nyt ihan niinkään ole. Kaukana siitä jos totta puhutaan.
Onhan täällä alusta asti ollut teoriassa ihan lämmin, auringon paistaessa mittari nousi yli kymmenen asteen jo tammikuussa, mutta öisin lämpötila on painunut jopa useamman asteen verran pakkasen puolelle. Yleisesti ottaen kun katselee näitä muutamaa kuukauttani täällä, niin mulla on ollut jatkuvasti kylmä. Kylmempi kuin Suomessa koskaan.
Espanjalaiset eivät osaa rakentaa taloja. Eristykset ovat paskoja (lue: niitä ei ole), ikkunat ovat yksinkertaiset, kattojen läpi valuu vettä. Kun avaan yhden kaappini ovet, näen suoraan pihalle. Nää kämpät on rakennettu sillä asenteella, että kosteus on tuntematon käsite, ja aina on vähintään 10 astetta lämpöä, myös öisin. Pakkasöinä mun kämpän lämpötila saattoi laskea sinne 10 asteen tietämille, ja suihkuhuone oli tietenkin vielä kylmempi... ensimmäisen neljän viikon aikana en saanut kylpyhuoneen ikkunaa edes kiinni, nyt se on korjattu. Aamusuihkut hampaat kylmästä kalisten <3
Tästä johtuen (ja ehkä hieman uudesta ilmastosta) olen ollut lähes koko ajan kipeänä. Aaltoilevaa kuumetta, kipua poskionteloissa, kurkkukipua, pääkipua. Nyt olen jo ihan ok... et maailma hymyilee enemmän siinä mielessä. Ja nyt kelikin alkaa vaikuttamaan aika hyvältä, enää ei tartte hytistä kylmästä. Eilen istuin puistossa, ja taisin ruskettua hieman. Vasta nyt Suomessa alkaa olemaan aihetta kansallishenkiseen kateuteen ja katkeruuteen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun alan lisäämään FB:iin kuvia puistopiknikeistä, vähäpukeisista espanjattarista, ja... no en nyt keksi mistä muusta muka voisi lisätä. Lähiviikkoina lämpötilan pitäisi alkaa nousemaan pysyvästi sinne 20 asteen yläpuolelle, ja siitä koko ajan ylöspäin. Heinäkuu alkaa vissiinkin olemaan jo oksettavaa aikaa, yli 30 astetta lämpöä jatkuvasti, ilma ei liiku mihinkään. Infernaalista. Mut mä tuskin silloin enää olen mestoilla, olen joko Suomessa tai Barcelonassa.
Onhan täällä alusta asti ollut teoriassa ihan lämmin, auringon paistaessa mittari nousi yli kymmenen asteen jo tammikuussa, mutta öisin lämpötila on painunut jopa useamman asteen verran pakkasen puolelle. Yleisesti ottaen kun katselee näitä muutamaa kuukauttani täällä, niin mulla on ollut jatkuvasti kylmä. Kylmempi kuin Suomessa koskaan.
Espanjalaiset eivät osaa rakentaa taloja. Eristykset ovat paskoja (lue: niitä ei ole), ikkunat ovat yksinkertaiset, kattojen läpi valuu vettä. Kun avaan yhden kaappini ovet, näen suoraan pihalle. Nää kämpät on rakennettu sillä asenteella, että kosteus on tuntematon käsite, ja aina on vähintään 10 astetta lämpöä, myös öisin. Pakkasöinä mun kämpän lämpötila saattoi laskea sinne 10 asteen tietämille, ja suihkuhuone oli tietenkin vielä kylmempi... ensimmäisen neljän viikon aikana en saanut kylpyhuoneen ikkunaa edes kiinni, nyt se on korjattu. Aamusuihkut hampaat kylmästä kalisten <3
Tästä johtuen (ja ehkä hieman uudesta ilmastosta) olen ollut lähes koko ajan kipeänä. Aaltoilevaa kuumetta, kipua poskionteloissa, kurkkukipua, pääkipua. Nyt olen jo ihan ok... et maailma hymyilee enemmän siinä mielessä. Ja nyt kelikin alkaa vaikuttamaan aika hyvältä, enää ei tartte hytistä kylmästä. Eilen istuin puistossa, ja taisin ruskettua hieman. Vasta nyt Suomessa alkaa olemaan aihetta kansallishenkiseen kateuteen ja katkeruuteen. Varsinkin siinä vaiheessa, kun alan lisäämään FB:iin kuvia puistopiknikeistä, vähäpukeisista espanjattarista, ja... no en nyt keksi mistä muusta muka voisi lisätä. Lähiviikkoina lämpötilan pitäisi alkaa nousemaan pysyvästi sinne 20 asteen yläpuolelle, ja siitä koko ajan ylöspäin. Heinäkuu alkaa vissiinkin olemaan jo oksettavaa aikaa, yli 30 astetta lämpöä jatkuvasti, ilma ei liiku mihinkään. Infernaalista. Mut mä tuskin silloin enää olen mestoilla, olen joko Suomessa tai Barcelonassa.
musiikki Bela Lugosin saattelemana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti