Metro de Madrid

Jos mulla joku lappu on näinä kahtena ensimmäisenä viikkona on ollut kädessä, niin se on ollut Madridin metrokartta (tavallisen katukartan lisäksi tietenkin). Kaupungin metroverkkoa sanotaan yhdeksi parhaista maailmassa, ja se ei varmastikaan ole liioiteltu kehu. Varsinaisen kaupunkialueen lisäksi yli 280 kilometrisen metroverkon kattoalueelle kuuluu monia pienempiä lähikaupunkeja, kuten Getafe ja Alcorcón (molemmat yli 10km päässä Madridista). Myös Barajasin lentokentälle pääsee metrolla!

Metron suosio ei ole ihme kun miettii muita mahdollisia siirtymismuotoja. Pyöräilykaupunkina Madrid on ihan sysipaska; olen nähnyt tähän mennessä yhden pyöräilijän kaduilla (Retiro-puistoa ei lasketa). Polkupyörien ystävät ovat monesti järjestäneet pieniä tempauksia, joilla he ovat vaatineet oikeuksiaan ja puhuneet pyöräilyn puolesta. Mutta ilmeisen turhaan. Autoja on paljon, mutta ne ovat toki rajoitettu mahdollisuus monille, kuten nuorille tai opiskelijoille. Käveleminen tuntuu olevan poissuljettu vaihtoehto kaikille. Diegolle oli vaikeaa jopa arvioida sitä millainen matka on yksi kilometri, ja kuinka kauan sen kävelemiseen menee... metroa käytetään jopa yhden pysäkkivälin matkoihin, eli puhutaan lyhimmillään parista sadasta metristä. "Miksi kävelisin, kun metro toimii niin hyvin, ja olen maksanut kalliin kuukausikortin?". Ja jos metro ei kulje (esim. öisin), bussit liikennöivät varmasti.

No tottahan se on, metro toimii hyvin ja on erittäin kätevä. Metrot ja laiturit ovat erittäin siistejä ja rauhallisia... vartijat partioivat ympäriinsä ja kamerat taltioivat tapahtumia. Päiväaikaan muutaman minuutin välein kulkevat metrojunat sahaavat pitkin yhtätoista rataa, jotka risteävät toisensa monilla asemilla. Illalla metrot menevät vähitellen kiinni kahteen mennessä ja aukeavat uudelleen aamun koittaessa. Kulkeminen on helppoa, kunhan alkuhämmennyksestä pääsee eroon. Katsoo vain radan pääteaseman, ja jos suunta on oikea hyppää kyytiin. Yksittäinen matka on euron luokkaa, mutta useimmat ostavat kuukausikortin jota saa käyttää rajoituksitta.

Oma kämppäni on kartassa jossain Islas Filipinasin (oranssi linja 7) ja Canalin (punainen linja 2) metroasemien välissä. Canalilta pääsee suoraan keskustaan Solille, aikaa menee ehkä vartti. Jos on tylsää voi kuunnella musiikkia mp3-soittimella, tai katsella muita matkustajia. Mä olen metron fani.

Kiristelyteksti

I.
Mä tulin Madridiin sillä fiiliksellä, että tämä on todellinen kulttuurikaupunki kaikissa suhteissa, ja melkein näin voikin sanoa. Näyttelyitä, musiikkia, tanssia, ravintoloita... kaikkea löytyy. Mutta ei elokuvia. Kahden ensimmäisen viikkoni aikana mä olen etsinyt aktiivisesti elokuvakauppoja ja elokuvateattereita, joiden valikoima poikkeaisi jotenkin siitä valtavirrasta, jonka voin löytää Jyväskylästäkin. Mutta täällä ei ole yhtäkään elokuvaputiikkia, ja teatterien (joita on aika paljon) tarjonta rajoittuu linjalle 'Sherlock Holmes' ja 'Avatar'. Aika erikoista, jos miettii että kyseessä on 5 miljoonan ihmisen metropoli. Yritin kaivella tietoa internetistä, kävelin ympäri kaupungin katuja ja etsin... ja lopulta paikallistin siistin kaupan nimeltä 8 y Media, joka myy ainoastaan elokuva-aiheista kirjallisuutta. Kysyin liikkeen pitäjältä, olisiko Madridissa jotain divaria tai kauppaa, josta voisin olla kiinnostunut. Vastaus oli yksiselitteinen: "No". Mies ohjasi minut suureen elektroniikkatavarataloon FNAC:iin, Callaon metroaseman vieressä, jossa on toki aika hyvä valikoima... mutta ei se ole lähelläkään sitä mitä olen kaivannut. Hinnatkin ovat Suomea kalliimmat. Lehtikojusta ostin Guía del Ocion, joka on eräänlainen "Madrid tällä viikolla" -julkaisu, josta voi katsoa lähes kaikki Madridin tapahtumat. Kävin läpi elokuvateatterien tarjonnan, ja oikeastaan mitään mielenkiintoista ei löytynyt. Esim. Helsingissä KAVA:n näytökset ovat kattavuudeltaan ja mielenkiintoarvoiltaan paljon parempia viikosta toiseen. Rastronkin olen todennut aikamoiseksi onnenonkimiseksi elokuvien suhteen, ellei sitten halua pornoa.

II.
Kävin muutama päivä sitten ensimmäistä kertaa kurkistamassa pankkitililleni tänne tulon jälkeen. Ikään kuin vahinkojen tarkistusta. Ihmettelin kun tililtäni ei ollut lähtenyt euroakaan, vaikka olen käyttänyt rahaa aika antaumuksella ensimmäisen kahden viikon aikana. Aika hitaasti nää ulkomaankäytöt päivittyy sinne tilille(?) Eilen tarkastin sit myös VISA-puolen, ja huomasin et sinnehän ne kaikki mun ostot ja automaattinostot on menneet... Jokainen korttimaksu ja käteisnosto on mennyt luotolle. Mä hieman ihmettelin kun ei multa kertaakaan oltu kysytty haluanko pankilta vai luotolta, joten oletin että pankillehan se sit menee.

Noh, ei mennyt.

Nyt mua sit kiristelee vitusti, koska mun luottokortin kuukausikohtainen nostoraja on 800€, ja se on täynnä. Maanantaina mun vuokraisäntä Francisco ('Paco') tulee allekirjoittamaan vuokrasopimuksen ja mun pitäisi maksaa helmikuun vuokra ja vuokratakuu, yhteensä 700€. Kuukausi onneksi vaihtuu maanantaina, et sit mulla pitäisi olla taas uusi 800€ nostettavissa. Mut sit on myös se, että täällä voi nostaa maksimissaan 300€ kerrallaan pankista... eli mä en nyt oikein tiedä että saanko mä yleensäkään maanantaina nostettua enempää kuin 300€, vai joudunko mä kenties käymään nostamassa kolmesta eri automaatista 300€+300€+200€, vai mitä. Ja sit mun kuukauden luotto onkin jo taas tapissa :S vitun turhauttavaa kun ei pääse käsiksi OMIIN rahoihin!

III.
Tilasin joulukuussa rinkan briteistä, koska se oli niin paljon halvempi kuin Suomesta ostamalla. Rinkka ei kuitenkaan saapunut ajoissa ennen lähtöäni, joten otin Annin Haltin lainaan. Nyt alkaa olla jo helmikuu, eikä rinkasta ole vieläkään kuulunut, joten laitoin pari päivää sitten mailia OutdoorGB:lle, josta sen tilasin. Kysyin että onko tässä nyt kaikki ihan ok. He vastasivat nopeasti, että paketti lähetettiin, se saapui Suomeen, mutta kukaan ei noutanut sitä. Mä olin et 'perkele, onko ne porukat nyt jättäny sen noutamatta'? Mut ei niille ollut tullut mitään saapumisilmoitusta tai puhelua... Paketti oli saapunut, odottanut, ja sit lähtenyt takaisin britteihin. Nyt ne voi lähettää sen uudelleen, mutta mä joudun maksamaan uudelleen lähetyskulut. En ole ihan varma pitäiskö mun lähetyttää rinkka Suomeen porukoille, vai pyytää suoraan tänne Madridiin.

Mua niin kiristelee tällaiset ylimääräiset vastoinkäymiset, tai ongelmat arjessa. Olen muutenkin niin huono asioiden hoitamisessa, ja vielä kun joutuu miettimään kaikkea täysin turhaa. Tässä elinaika taas lyhenee jollain kuudella kuukaudella!

Mut ehkä nää kaikki järjestyy!!!

Calle de Lucio del Valle, 16

Calle de Lucio del Valle, 16 - piso 5 DRA
28003 MADRID
ESPAÑA
(jos joku haluaa laittaa postia mulle, niin uskon että tolla tulee perille...)

En mä saanutkaan sitä edellisessä tekstissä mainittua kämppää... eikä oikeestaan haittaa lainkaan. Löysin paremman Calle de Lucio del Vallelta. Tää on yllättävän tilava verrattuna siihen mitä muissa katsastamissani paikoissa näin, ja vuokra on 350€/kk más gastos (vesi, sähkö, netti..). Madridin mittakaavassa musta tuntuu että 350 on ihan kohtuullinen.

Kotikatu kääntyy oikealle

Sijainti on aika hyvä. Etsittiin paikkaa mahdollisimman läheltä Moncloan asemaa, ja tästä on asemalle 10-15min kävely. Canalin metroasema on puolen kilsan päässä, ja Canalilta pääsee suoraan keskustaan Solille. Alue on aika hyvämaineinen ja rauhallinen, tossa mun lähellä on mm. pari koulua ja urheilupuisto (miks mä ton edes mainitsin, ihan kuin urheilisin).

Tällä hetkellä mulla ei ole kämppiksiä, mutta vuokraisäntäni Paco etsii asukkaita koko ajan. Toissapäivänä kävi joku manolo Kanariansaarilta katselemassa paikkoja. Asunnon kolmas huone on sit varattu Pacolle itselleen, joka käyttää asuntoa ehkä muutamana päivänä kuukaudesta, silloin kun käy Madridissa. Vakituisesti el señor Paco asuu toisella puolen Espanjaa, Caceresissa, jossa hänellä on jonkinlainen maatila. Ensi maanantaina allekirjoitetaan vuokrasopimus, ja maksan ensimmäisen kuukauden vuokran ja vakuusmaksun, yhteensä 700€.

Paco vissiin osti kämpän ihan vähän aikaa sitten, ja laittoi saman tien vuokralle tuottamaan rahaa. Kun tulin asuntoon, täällä velloi tuoreen maalin haju. Mikro on uusi, samoin kaasuliesi. Keittiöstä löytyy myös toimiva astianpesukone, ja espanjalaiseen tapaan pyykkikone. Toi kaasu tuotti mulle aluksi vaikeuksia. Tuntuu jotenkin erikoiselta kääntää kaasuhanat päälle ja sytyttää liesi ja uuni tulitikulla kun haluaa laittaa ruokaa... mulla ei ole kovin turvallinen fiilis koko hommasta, vaikka ei siinä tietenkään ole mitään sen kummempaa vaaraa. Tarvitsen kaasua myös jos haluan lämmintä vettä vaikkapa tiskaamiseen tai suihkussa käymiseen... sytytän vain kaasulämmittimen, ja hetken päästä lämmin vesi alkaa kiertää putkistoissa.

Yksi tärkeä pointti näistä (vanhoista) espanjalaiskämpistä on se, ettei täällä juurikaan ole mietitty eristyksiä tai lämmitystä yleensäkään (lue: niitä ei ole). Viime yönä lämpötila ulkona meni pakkasen puolelle, ja sen kyllä huomasi aamulla. Mun huoneeseen Paco toi pienen patterin, joka lämmittää jonkin verran, mutta suihkussa käynti ei houkuttele, kun huoneeni ulkopuolella on tyyliin alle 15 astetta.

Mut en mä valita, on tosi hienoa saada oma kämppä... ja vielä näinkin tyydyttävä. Eilen Diego käytti mua ja Elisaa IKEA:ssa ostoksilla, ja sain hankittua perustarvikkeita kuten lakanoita, pyyhkeitä ja puuttuvia keittiövälineitä. Tässä pääsee vähitellen rauhoittumaan ja ehkä jopa kotiutumaan, tähän asti mulla ei juurikaan ole ollut sellainen olo, että Madrid on kotini seuraavan puolen vuoden ajan.

PS. VITTU KUN EN OSAA ASETELLA NOITA KUVIA JA TEKSTIÄ!!

Asuntoasia

Laiton juuri Diegolle viestin, että olen päättänyt minkä asunnon haluan, ja että tämä voi soittaa vuokraajalle... mikäli Diegolla itsellään ei ole jotain minkä hän haluaa vielä katsastaa. Eli mulla on nyt ehkä asunto.

Mä aloitin jo viikonloppuna asunnonmetsästyksen katselemalla kämppiä loquo.comista. Bussi yliopistolleni Camilo José Celaan lähtee Moncloan asemalta, joten asunnon olisi hyvä olla sen lähellä, tai sitten Moncloaan vievän metrolinjan varrella. Vastasin muutamaan löytämääni ilmoitukseen, ja sain jopa viestin takaisin. Sitten ilmoittelin Diegolle, et olen löytänyt muutaman ok-mestan, joita voisi harkita. Diego vastasi tyyliin "Joo, nuo ovat ihan ok, mutta me löydämme parempia". Eli toisin tulkittuna"Antti, ota vaan rennosti niin minä hoidan asian". Joten sen jälkeen mä olen ottanut aika rennosti ja Diego on tsekkaillut mielestään hyvän oloisia mestoja, ja soitellut vuokraajille. Iltaisin ollaan yhdessä käyty katsomassa kämppiä... kyselemässä vuokrien suuruuksia, tarkastamassa huoneistojen kuntoja, tapaamassa potentiaalisia kämppiksiä...

Madridin hintataso ei ole mitenkään erityisen halpa. Huoneesta saa maksaa yleisesti 300 eurosta ylöspäin aina 500 euroon kuukaudessa, lisämaksua tulee usein vedestä, sähköstä ja netistä... 20-30e/kk. Opiskelijakämpissä mitä mä olen katsellut on ollut kolmesta viiteen, jopa enemmänkin asukkaita. Ensimmäinen minulle tarjottu kämppä majoitti kahdeksan ihmistä ja vessoja oli vain yksi... kieltäydyin aika suoraan vaikka vuokra oli vain 250e/kk. Mä asetin itselleni rajan, etten halua maksaa 400 euroa enempää asunnosta, enkä halua yli neljää kämppistä. Toki on mahdollista ottaa hyvä kämppä kauempaa Madridin keskusta-alueesta halvemmalla hinnalla, mutta ei siinä olisi mitään järkeä mulle... kuitenkin mä haluan hengata keskustassa, eikä ole hyvä jos yhteen suuntaan matkaamiseen menee 30min tai enemmänkin. Puhumattakaan matkustamisesta yliopistolle. Olisi myös mukava, jos kämppikset puhuisivat espanjaa, sitten mun olisi hieman pakko kehittää omaa kielitaitoani. Jos espanja ei taivu, on toinen vaihtoehto olla hiljaa omassa huoneessa.

Asunnot ovat Espanjassa aina valmiiksi kalustettuja pöytineen, sänkyineen ja sohvineen, ja lähes aina niistä löytyy pyykinpesukone ja mikro. Hanavesi on hyvälaatuista ja suihkuissa riittää kuumaa vettä peseytymiseen. On tietenkin eri asia kuinka hyvälaatuisia setit ovat, esim. nyt olen nukkunut Jamon sängyksi avattavalla sohvalla, joka romahtaa, jos painoa siirtää liiaksi oikealle puolelle. Hienoa. Muutenkin nämä espanjalaiset on aika lyhytkasvuista kansaa, ja sängyt on monin paikoin pituudeltaan tyyliin 170-senttisiä. Huoneet ovat kooltaan aika pieniä, tai ainakin jos haluaa tilavan huoneen, sen huomaa hinnassa heti.

Tämä kämppä, jonka mä nyt sit haluaisin on hyvällä paikalla lähellä Moncloaa. Metroasemalle on vain muutaman minuutin kävely. Kämppiksiä mulla olis kolme (vai neljä?), jotka kaikki puhuvat espanjaa. Kaksi (vai kolme) miestä ja yksi nainen. Vessoja/suihkuja on vain yksi, mutta en mä usko et siitä tulee ongelmaa. Kämppä ei haissut oikeastaan millekään (kostealle, röökille, muuten omituiselle), ja tyyppi joka toimi esittelijänä vaikutti miellyttävälle ja asialliselle. Mut enhän mä paljoa tajunnut kun se puhui espanjaa. Huone on pienehkö, mutta ihan ok; Sänky ei ole aivan pienimmästä päästä, ja huoneessa on kirjoituspöytä. Asukkaille on pieni yhteinen olohuone, jossa voi halutessaan katsella televisiosta dubattuja tv-sarjoja (vaikkapa Los Simpson) ja keskustella espanjaksi:

Pedro: ¿Que tal? ¿Todo bien?
Minä: ¿Que?
Pedro: ¿De donde eres? ¿De Finlandia? ¿Hace frío en Finlandia, no?
Minä: ¿ Que?

Huoneen vuokra on 340 euroa kuussa mas gastos, eli yhteensä 360 euron tietämillä. Mun mielestä aika hyvä. Tänään käytiin katsomassa toinen hyvä huone, joka oli mukavan tilava, mutta sen hinta olisi ollut lisineen jonkin verran alle 100 euroa kalliimpi. Jos otan edullisemman, säästän viitisen sataa kevään aikana. Muutenkin kalliimpi kämppä oli aika huonokuntoinen ja asukkaat vaikuttivat 19-vuotiailta, aika nuoria. Mä ehkä mieluummin asun omanikäisteni kanssa.

Tänään ennen kuin erottiin, sanoin Diegolle et mietin mitä haluan tehdä, ja laitan viestiä. Tein päätöksen aika nopeasti, sillä kämpästä jäi oikeasti hyvä fiilis, ja se on edullinen. Eihän se mikään iso ole, mutta mä en ole valmis maksamaan muutamasta lisäneliöstä 100:aa euroa kuukaudessa. Tai no ei mulla ole oikein varaa siihen vaikka haluaisinkin. Diego olisi pitänyt enemmän yhdestä toisesta paikasta, mutta mulle itselleni jäi siitä jotenkin ahdistunut fiilis. Nyt mä vaan toivon että tämä kämppä on yhä vapaa, ja jos on, niin mä pääsen muuttamaan jo huomenna tai lauantaina.

Los primeros días

Täällä sitä nyt ollaan, Madridissa. Vittu et tulee pitkä teksti. No tässä on kaikki fiilikset alkuajoilta.

Perjantai oli matkustuspäivä: herätys neljältä Annin kämpillä, takana parin päivän laatuaika, tosin pienen eroahdistuksen saattelemana. Matkustin bussilla Lahden kautta Helsinki-Vantaalle, josta lentoni lähti yhden maissa. Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa koneen vaihto ja jatko Madridiin. Yhteensä lennot kestivät kuutisen tuntia. Mä vihaan lentämistä... olen todella herkkä paineenvaihteluille, eikä fiilis koskaan erityisen hyvä. Paineen vaikutusta voisi selittää sanomalla, että se on kuin saisin yht'äkkiä ikävän flunssan. Niska on kipeä, korvia särkee, olo on sumea ja heikko. Lennot menevät lähinnä nuokkuessa ja nukkuessa, tosin ahtaissa penkeissä sekin on aika pahasti perseestä. Mutta täytyy sanoa että kun SpanAirin kone nousi sateista Kööpenhaminaan verhoavien pilvien yläpuolelle, oli näkymä huikea! Kirkas aurinko valaisi kauniisti horisonttiin asti yltänyttä pilvidyynien mattoa. Sveitsin Alppien kohdilla pilviverho hälveni, ja koneen kapteeni kehoitti matkustajia vilkaisemaan ikkunuista avautuvaa maisemaa. Auringonvalossa kylpevät Alpit olivat myös aika majesteetillinen näky. Todella siistiä, mutta olisi hieman mukavampi nauttia mikäli oma tokkurainen olo ei veisi fiiliksiä.

Mun ei onneksi tarvinnut pahemmin stressailla Madrdiin laskeutuessani, sillä tutorini Diego tarjosi autokyydin Jamon kämpille. Muuten olisin kulkenut matkan Barajasilta Marques de Vadillolle metrossa... ja siinä olisi mennyt ainakin tunti. Autokyyti tuntui siinä väsymystilassa luksukselle. Diego oli todella mukava tyyppi, ja tuntui siltä että hoitaa tutor-hommiaan tosissaan. Hän on ollut jokin aika sitten vaihdossa Jyväskylässä, ja vaikutti että jätkä on ottanut hieman oppia suomalaisesta tutorointijärjestelmästä, sen verran ystävällinen ja auttavainen asenne hänellä oli. Yleensä Espanjaan tuleva vaihtari on ongelmineen aika vahvasti oman onnensa nojassa, sillä minkäänlaista ohjausta ei järjestetä. Kävi siis hyvä tuuri!

Jamon kämppä on aika hyvällä paikalla metrolinjan vieressä. Keskustaan, Solille, pääsee kätevästi ja suht lyhyessä ajassa. Enhän mä hirveästi lepäämään jäänyt, vaan lähes heti saavuttuani lähdettiin bileisiin. Ensin kaupasta messiin pullo Lambruscoa (josta italialainen muija sanoi bileissä "that'a not real lambrusco, that's not really italian") ja pari cervezaa ja sitten bilemestoille. Tutustuin heti Jamon vaihtarikavereihin Jereen ja Joonakseen, sekä italialaiseen Samueleen. Kuullostaa ehkä hehkutukselta, mutta hienoja tyyppejä nekin. Täällä tapaamistani äijistä kaikki on olleet todella asiallisia...

Bileet meni aika silmät ristissä.. ensin aika positiivinen nousu, ja sitten nopea lasku. Silti meni viiteen asti... vittu et kiristeli pahasti, kun oltiin jossain paikallisessa irkkumestassa... vissiin ainoa irlantilaisuuteen viittaava asia oli paikan nimi. Ekan illan perusteella espanjalaiset poket vaikutti aika ailahtelevaisilta; osalla nousee valta aika pahasti hattuun. "meillä on valtaa, me päätämme mihin te menette ja mihin ette, teidän tekemisenne on meidän käsissänne". Oksettavaa, ei päästy sisään johonkin random-mestaan (tai no, Jamo pääsi muijien siivellä, me muut ei), joka ei tosin haitannut juurikaan... juomat oli maksaneet jotain 10€ :S

Lauantai meni rauhallisemmissa merkeissä. Pojat nukkui iltapäivään asti, ja mä kävin hieman kävelemässä tossa naapurustossa. Olin aika fiiliksissäni, Madrid vaikuttaa todella värikkäältä ja hyvältä paikalta asua. Sieraimiini kulkeutui paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja, joihin ei Suomen katuja tallatessa törmää. Tällaisia uusia aisteja aktivoivia tuoksuja olivat mm. paska ja kusi. Mutta siihen tottuu nopeasti, sain kuulla. Täällä ihmiset eivät korjaa koiriensa ruoansulatusjärjestelmien lopputuotteita mukaansa, vaan ne jäävät ympäriinsä lojumaan ja odottelemaan, että kunnon sade tulee huuhtelemaan kaiken saastan pois kaduilta. Täällä kannattaa kyllä pitää katse maassa. Illalla istuttiin kämpillä ja myöhemmin puolen yön aikoihin lähdettiin keskustan suuntaan katselemaan paikkoja ja metsästämään tapas-paikkaa, jossa voisi nauttia halpaa bisseä ja maistaa ensimmäistä kertaa tapassettejä. Eihän niin myöhään lauantai-iltana ollut tilaa yhtään missään... että luovutettiin ja mentiin Döner Kebabille. Ihan ok setti, mutta ei mikään hyvä. Madridin kadut ovat todella tunnelmallisia ilta-aikaan. Nähtiin mm. huoria huorien kadulla (samalla kadulla on POLIISIASEMA) ja homoja homojen kadulla.

Himaan suunnattiin "jo" kolmen aikaan, koska sunnuntain suunnitelma oli suunnata aikaisin El Rastrolle, Madridin suurimmalle ulkoilmakirpputorille La Latinan metropysäkin lähellä. Ja suunnitelma myös piti, oltiin paikalla 11 jälkeen... Minä, Jamo, Jere ja portugalilainen Goncalo. Goncalokin oli (yllättäen) hienon oloinen mies, ja osasi todella hyvin englantia. Yleensä portugalilaiset kuulemma ovat hyviä englannissa, siellä tv-ohjelmia ei dubata. Mä olen jo hieman yrittänyt käyttää auttavaa espanjankielentaitoani, ihan muutamassa keskustelussa. Olen ainakin saanut asiani jotenkuten perille. Ihan ok alku(?) Joo, mut Rastro oli todella massiivinen tapahtuma... uskomatonta että tuollaisia megatapahtumia on joka sunnuntai. Kojut täyttävät useita katuja alueella, ja paikalla on vitusti ihmisiä, ihan tungokseen asti. Myynnissä on lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja hinta on oikeasti edullinen. Katuruokakojuja ei kylläkään näkynyt... sellaista ei ilmeisesti pahemmin harrasteta Madridissa. Aion vierailla useamminkin... tosin Goncalo sanoi että todennäköisesti en mene enää koskaan, koska lauantai-illat ovat aina bileiltoja. Se hieman hankaloittaa aikaista sunnuntaiylösnousemusta.

Maoz Vegetarian
Calle Mayor 4

Rastron jälkeen käytiin syömässä Maoz Vegetarianissa Calle Mayorilla, joka on Falafel-ravintolaketju. Ei taaskaan erityisen paikallista, mutta voi helvetti miten hyvää! Pitaleipää Falafeleilla, ja täytteiksi sai valita itse mitä vain tarjonnasta halusi. Kikherneitä, tomaattikastiketta, kuskusta, sipulia tomaattikastikkeessa, punajuurta, hummusta, salaattia... Vei kyllä kielen mennessään. Aion palata uudelleen, ja monesti. Ainiin, kuten yltä näkyy, tänään mä otin ensimmäiset kuvani Madridissa. Vähän ujosti mutta siitä se lähtee!

Mutta niin, mulla on ollut hauskaa, ja olen jo nyt täysin varma, että Madridin aika tulee olemaan mahtavaa. Ensi viikolla yritän hankkia kämpän itselleni, ja sitten 8.2. alkaa koulu. Siitä ei kyllä tule vittu yhtään mitään :S

Retired (retarded?) Spider Man and me in Plaza Mayor

Yo La Tengo tulee Madridiin keikalle maaliskuussa!

PS. Ja Anni varasi juuri lennot Madridiin. Saapuminen jo 40 päivän päästä 26.2.2010. Ja pois 8.3.2010. Odotan innolla! Menopaluun hinta oli erittäin edullinen, vain 200 euron tietämillä.

Minä ajan pääni jäädyksiin Perkele!

Kävelin äsken keskustasta Kortepohjaan kohti Juhon kämppää, ulkona joku 20 astetta pakkasta, lumisadetta ja tuulta. Sade tuntui todella jäätävältä, aivan kuin räntää. Miten yhtälö -20 astetta celsiusta ja räntäsade on mahdollinen? En ymmärrä, mutta viima iski neulanterävät jääpiikit tehokkaasti läpi piponi villan ja ne pureutuivat suoraan kallooni ja korviini. Tunsin oikeasti kipua uhmatessani ankaraa luontoa! Tuli mieleen Petteri Summanen, joka Studio Julmahuvin sketsissä uhkaa maailmalle ajavansa päänsä jäädyksiin: Tältä se olisi tuntunut.

Mut nyt olen sisällä, täällä on ilahduttavasti ainakin 17 astetta, plussan puolella siis.

Tällä hetkellä mä olen oikeasti innoissani lähdöstäni (joka on jo ensi viikon perjantaina). Eikä syynä edes ole ainoastaan tuo lohduton keli ikkunan ulkopuolella. Olin keskustassa tapaamassa ensin ystävääni Ossia ja myöhemmin kanssani yhtä aikaa Madridiin vaihtoon lähtevää Elisaa. Ossin kanssa tuli puhuttua aika paljon RUOASTA, siitä kaikesta käsittämättömästä setistä mitä mä tulen syömään Espanjassa. Puhe pyöri lähinnä bissessä ja tapaksissa, mutta keskustelun kautta potentiaalisten matkakohteiden listoilleni päätyi myös Baskien pääkaupunki San Sebastián, joka on maineikkaan baskigastronomian keskuspaikka.

Pari euroa oluesta ja tapastarjoilusta alkoi kuullostaa entistä paremmalta, kun myöhemmin Elisan kanssa Wilhelmiinan kahvilassa tavatessamme tilasin kahvin ja leivoksen, hintaan 5,50e. Mun mielestä aika lapasesta koko hinta, mutta tyhmähän oli se, joka maksaa. Elisa vaikutti ensitapaamisella hauskalta tytöltä, ja pieni lähtöahdistus mikä mua on vaivannut alkoi tässäkin istunnossa muuttua enemmän positiiviseksi, odotukseksi.

Mua yleensä ahdistaa muutokset, en oikein pidä tällaisista välitiloista. Tällä hetkellä mä hengaan Juhon kämpillä, ilman omaa kotia, ja Espanjassakin kaikki on aika avoinna (Elisa muuten sanoi et sitä kämppää kannattaa ehkä ihan vähän katsella jo etukäteen... tarttis ehkä tehdä jotain). Ei mua sinällään jännitä tai pelota, kyllä mä tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin kun lähden matkaan, mutta siltikään en kykene yleensä pahemmin nauttimaan uusien aikakausien aluista. Liioittelen ehkä hieman kun käytän sanontaa "uusi aikakausi", mutta on tämä osaltaan sitäkin.

Pakko sanoa tyytyväisenä, että tämä mun vaihtokohde on valittu aika randomisti sen kummempia miettimättä... ja nyt, mitä lähemmäksi lähtöä olen tullut, sitä tyytyväisempi olen valintaani. Itse asiassa, näin etukäteen pohdiskeltuani en usko että olisin voinut valita paremmin. Madrid ei sinällään ole mikään ylivoimainen viikonloppulomakohde; Euroopasta, ja Espanjastakin saattaisi löytyä viehättävämpiä ja kauniimpia kaupunkeja lomamatkaa tai vierailua ajatellen. Mutta Madrid on nimenomaan suurkaupunki, joka ei koskaan nuku, ja jossa kulttuuri on isossa roolissa. Yli 3 miljoonan asukkaan metropolista(?) löytyy loputtomasti taidetta, musiikkia, tanssia, elokuvaa, puistoja... mestoja joissa suuruudet kuten Picasso, Dali, Alberti, Lorca, Bunuel ja kumppanit ovat viettäneet aikaansa... ja todella vilkas yöelämä. Eli niiden must-see museoiden ja rakennusten varjoissa olevalla kaupungilla on kiivaasti sykkivä sydän. Tekemistä on juuri niin paljon kuin itse haluaa ja jaksaa tehdä.

Mutta Time will reveal, tietysti.

musiikki: Gift of Gab - Light Years