Los primeros días

Täällä sitä nyt ollaan, Madridissa. Vittu et tulee pitkä teksti. No tässä on kaikki fiilikset alkuajoilta.

Perjantai oli matkustuspäivä: herätys neljältä Annin kämpillä, takana parin päivän laatuaika, tosin pienen eroahdistuksen saattelemana. Matkustin bussilla Lahden kautta Helsinki-Vantaalle, josta lentoni lähti yhden maissa. Helsingistä Kööpenhaminaan, jossa koneen vaihto ja jatko Madridiin. Yhteensä lennot kestivät kuutisen tuntia. Mä vihaan lentämistä... olen todella herkkä paineenvaihteluille, eikä fiilis koskaan erityisen hyvä. Paineen vaikutusta voisi selittää sanomalla, että se on kuin saisin yht'äkkiä ikävän flunssan. Niska on kipeä, korvia särkee, olo on sumea ja heikko. Lennot menevät lähinnä nuokkuessa ja nukkuessa, tosin ahtaissa penkeissä sekin on aika pahasti perseestä. Mutta täytyy sanoa että kun SpanAirin kone nousi sateista Kööpenhaminaan verhoavien pilvien yläpuolelle, oli näkymä huikea! Kirkas aurinko valaisi kauniisti horisonttiin asti yltänyttä pilvidyynien mattoa. Sveitsin Alppien kohdilla pilviverho hälveni, ja koneen kapteeni kehoitti matkustajia vilkaisemaan ikkunuista avautuvaa maisemaa. Auringonvalossa kylpevät Alpit olivat myös aika majesteetillinen näky. Todella siistiä, mutta olisi hieman mukavampi nauttia mikäli oma tokkurainen olo ei veisi fiiliksiä.

Mun ei onneksi tarvinnut pahemmin stressailla Madrdiin laskeutuessani, sillä tutorini Diego tarjosi autokyydin Jamon kämpille. Muuten olisin kulkenut matkan Barajasilta Marques de Vadillolle metrossa... ja siinä olisi mennyt ainakin tunti. Autokyyti tuntui siinä väsymystilassa luksukselle. Diego oli todella mukava tyyppi, ja tuntui siltä että hoitaa tutor-hommiaan tosissaan. Hän on ollut jokin aika sitten vaihdossa Jyväskylässä, ja vaikutti että jätkä on ottanut hieman oppia suomalaisesta tutorointijärjestelmästä, sen verran ystävällinen ja auttavainen asenne hänellä oli. Yleensä Espanjaan tuleva vaihtari on ongelmineen aika vahvasti oman onnensa nojassa, sillä minkäänlaista ohjausta ei järjestetä. Kävi siis hyvä tuuri!

Jamon kämppä on aika hyvällä paikalla metrolinjan vieressä. Keskustaan, Solille, pääsee kätevästi ja suht lyhyessä ajassa. Enhän mä hirveästi lepäämään jäänyt, vaan lähes heti saavuttuani lähdettiin bileisiin. Ensin kaupasta messiin pullo Lambruscoa (josta italialainen muija sanoi bileissä "that'a not real lambrusco, that's not really italian") ja pari cervezaa ja sitten bilemestoille. Tutustuin heti Jamon vaihtarikavereihin Jereen ja Joonakseen, sekä italialaiseen Samueleen. Kuullostaa ehkä hehkutukselta, mutta hienoja tyyppejä nekin. Täällä tapaamistani äijistä kaikki on olleet todella asiallisia...

Bileet meni aika silmät ristissä.. ensin aika positiivinen nousu, ja sitten nopea lasku. Silti meni viiteen asti... vittu et kiristeli pahasti, kun oltiin jossain paikallisessa irkkumestassa... vissiin ainoa irlantilaisuuteen viittaava asia oli paikan nimi. Ekan illan perusteella espanjalaiset poket vaikutti aika ailahtelevaisilta; osalla nousee valta aika pahasti hattuun. "meillä on valtaa, me päätämme mihin te menette ja mihin ette, teidän tekemisenne on meidän käsissänne". Oksettavaa, ei päästy sisään johonkin random-mestaan (tai no, Jamo pääsi muijien siivellä, me muut ei), joka ei tosin haitannut juurikaan... juomat oli maksaneet jotain 10€ :S

Lauantai meni rauhallisemmissa merkeissä. Pojat nukkui iltapäivään asti, ja mä kävin hieman kävelemässä tossa naapurustossa. Olin aika fiiliksissäni, Madrid vaikuttaa todella värikkäältä ja hyvältä paikalta asua. Sieraimiini kulkeutui paljon uusia ja mielenkiintoisia hajuja, joihin ei Suomen katuja tallatessa törmää. Tällaisia uusia aisteja aktivoivia tuoksuja olivat mm. paska ja kusi. Mutta siihen tottuu nopeasti, sain kuulla. Täällä ihmiset eivät korjaa koiriensa ruoansulatusjärjestelmien lopputuotteita mukaansa, vaan ne jäävät ympäriinsä lojumaan ja odottelemaan, että kunnon sade tulee huuhtelemaan kaiken saastan pois kaduilta. Täällä kannattaa kyllä pitää katse maassa. Illalla istuttiin kämpillä ja myöhemmin puolen yön aikoihin lähdettiin keskustan suuntaan katselemaan paikkoja ja metsästämään tapas-paikkaa, jossa voisi nauttia halpaa bisseä ja maistaa ensimmäistä kertaa tapassettejä. Eihän niin myöhään lauantai-iltana ollut tilaa yhtään missään... että luovutettiin ja mentiin Döner Kebabille. Ihan ok setti, mutta ei mikään hyvä. Madridin kadut ovat todella tunnelmallisia ilta-aikaan. Nähtiin mm. huoria huorien kadulla (samalla kadulla on POLIISIASEMA) ja homoja homojen kadulla.

Himaan suunnattiin "jo" kolmen aikaan, koska sunnuntain suunnitelma oli suunnata aikaisin El Rastrolle, Madridin suurimmalle ulkoilmakirpputorille La Latinan metropysäkin lähellä. Ja suunnitelma myös piti, oltiin paikalla 11 jälkeen... Minä, Jamo, Jere ja portugalilainen Goncalo. Goncalokin oli (yllättäen) hienon oloinen mies, ja osasi todella hyvin englantia. Yleensä portugalilaiset kuulemma ovat hyviä englannissa, siellä tv-ohjelmia ei dubata. Mä olen jo hieman yrittänyt käyttää auttavaa espanjankielentaitoani, ihan muutamassa keskustelussa. Olen ainakin saanut asiani jotenkuten perille. Ihan ok alku(?) Joo, mut Rastro oli todella massiivinen tapahtuma... uskomatonta että tuollaisia megatapahtumia on joka sunnuntai. Kojut täyttävät useita katuja alueella, ja paikalla on vitusti ihmisiä, ihan tungokseen asti. Myynnissä on lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä, ja hinta on oikeasti edullinen. Katuruokakojuja ei kylläkään näkynyt... sellaista ei ilmeisesti pahemmin harrasteta Madridissa. Aion vierailla useamminkin... tosin Goncalo sanoi että todennäköisesti en mene enää koskaan, koska lauantai-illat ovat aina bileiltoja. Se hieman hankaloittaa aikaista sunnuntaiylösnousemusta.

Maoz Vegetarian
Calle Mayor 4

Rastron jälkeen käytiin syömässä Maoz Vegetarianissa Calle Mayorilla, joka on Falafel-ravintolaketju. Ei taaskaan erityisen paikallista, mutta voi helvetti miten hyvää! Pitaleipää Falafeleilla, ja täytteiksi sai valita itse mitä vain tarjonnasta halusi. Kikherneitä, tomaattikastiketta, kuskusta, sipulia tomaattikastikkeessa, punajuurta, hummusta, salaattia... Vei kyllä kielen mennessään. Aion palata uudelleen, ja monesti. Ainiin, kuten yltä näkyy, tänään mä otin ensimmäiset kuvani Madridissa. Vähän ujosti mutta siitä se lähtee!

Mutta niin, mulla on ollut hauskaa, ja olen jo nyt täysin varma, että Madridin aika tulee olemaan mahtavaa. Ensi viikolla yritän hankkia kämpän itselleni, ja sitten 8.2. alkaa koulu. Siitä ei kyllä tule vittu yhtään mitään :S

Retired (retarded?) Spider Man and me in Plaza Mayor

Yo La Tengo tulee Madridiin keikalle maaliskuussa!

PS. Ja Anni varasi juuri lennot Madridiin. Saapuminen jo 40 päivän päästä 26.2.2010. Ja pois 8.3.2010. Odotan innolla! Menopaluun hinta oli erittäin edullinen, vain 200 euron tietämillä.