Kävelin äsken keskustasta Kortepohjaan kohti Juhon kämppää, ulkona joku 20 astetta pakkasta, lumisadetta ja tuulta. Sade tuntui todella jäätävältä, aivan kuin räntää. Miten yhtälö -20 astetta celsiusta ja räntäsade on mahdollinen? En ymmärrä, mutta viima iski neulanterävät jääpiikit tehokkaasti läpi piponi villan ja ne pureutuivat suoraan kallooni ja korviini. Tunsin oikeasti kipua uhmatessani ankaraa luontoa! Tuli mieleen Petteri Summanen, joka Studio Julmahuvin sketsissä uhkaa maailmalle ajavansa päänsä jäädyksiin: Tältä se olisi tuntunut.
Mut nyt olen sisällä, täällä on ilahduttavasti ainakin 17 astetta, plussan puolella siis.
Tällä hetkellä mä olen oikeasti innoissani lähdöstäni (joka on jo ensi viikon perjantaina). Eikä syynä edes ole ainoastaan tuo lohduton keli ikkunan ulkopuolella. Olin keskustassa tapaamassa ensin ystävääni Ossia ja myöhemmin kanssani yhtä aikaa Madridiin vaihtoon lähtevää Elisaa. Ossin kanssa tuli puhuttua aika paljon RUOASTA, siitä kaikesta käsittämättömästä setistä mitä mä tulen syömään Espanjassa. Puhe pyöri lähinnä bissessä ja tapaksissa, mutta keskustelun kautta potentiaalisten matkakohteiden listoilleni päätyi myös Baskien pääkaupunki San Sebastián, joka on maineikkaan baskigastronomian keskuspaikka.
Pari euroa oluesta ja tapastarjoilusta alkoi kuullostaa entistä paremmalta, kun myöhemmin Elisan kanssa Wilhelmiinan kahvilassa tavatessamme tilasin kahvin ja leivoksen, hintaan 5,50e. Mun mielestä aika lapasesta koko hinta, mutta tyhmähän oli se, joka maksaa. Elisa vaikutti ensitapaamisella hauskalta tytöltä, ja pieni lähtöahdistus mikä mua on vaivannut alkoi tässäkin istunnossa muuttua enemmän positiiviseksi, odotukseksi.
Mua yleensä ahdistaa muutokset, en oikein pidä tällaisista välitiloista. Tällä hetkellä mä hengaan Juhon kämpillä, ilman omaa kotia, ja Espanjassakin kaikki on aika avoinna (Elisa muuten sanoi et sitä kämppää kannattaa ehkä ihan vähän katsella jo etukäteen... tarttis ehkä tehdä jotain). Ei mua sinällään jännitä tai pelota, kyllä mä tiedän että kaikki tulee sujumaan hyvin kun lähden matkaan, mutta siltikään en kykene yleensä pahemmin nauttimaan uusien aikakausien aluista. Liioittelen ehkä hieman kun käytän sanontaa "uusi aikakausi", mutta on tämä osaltaan sitäkin.
Pakko sanoa tyytyväisenä, että tämä mun vaihtokohde on valittu aika randomisti sen kummempia miettimättä... ja nyt, mitä lähemmäksi lähtöä olen tullut, sitä tyytyväisempi olen valintaani. Itse asiassa, näin etukäteen pohdiskeltuani en usko että olisin voinut valita paremmin. Madrid ei sinällään ole mikään ylivoimainen viikonloppulomakohde; Euroopasta, ja Espanjastakin saattaisi löytyä viehättävämpiä ja kauniimpia kaupunkeja lomamatkaa tai vierailua ajatellen. Mutta Madrid on nimenomaan suurkaupunki, joka ei koskaan nuku, ja jossa kulttuuri on isossa roolissa. Yli 3 miljoonan asukkaan metropolista(?) löytyy loputtomasti taidetta, musiikkia, tanssia, elokuvaa, puistoja... mestoja joissa suuruudet kuten Picasso, Dali, Alberti, Lorca, Bunuel ja kumppanit ovat viettäneet aikaansa... ja todella vilkas yöelämä. Eli niiden must-see museoiden ja rakennusten varjoissa olevalla kaupungilla on kiivaasti sykkivä sydän. Tekemistä on juuri niin paljon kuin itse haluaa ja jaksaa tehdä.
Mutta Time will reveal, tietysti.
musiikki: Gift of Gab - Light Years
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti