Las Fallas

Falla

Matkustin kavereideni Maaritin ja Josén vieraaksi Valenciaan katselemaan Las Fallaseja. Kyseessä on Valencian alueen perinteinen karnevaali, joka lähestulkoon pysäyttää kaupungin viikon ajaksi kerran vuodessa. Juhla on nimenomaan Valencialainen, kaikkialla soi Valencian alueen hymni, ja Valencian lippu liehuu katukuvassa. Kaupunki on todella tukossa ihmisistä, joista suuri osa on tietenkin turisteja. Itse vetäydyin hieman rauhallisempaan ympäristöön läheiseen Alaquasin kylään, jossa kaverini asuvat, ja itse asiassa kuuluvat yhteen Falloista. Sain siten hieman inside kuvaa perinteiseen tapahtumaan.

Tyttöjä perinneasuissa

Las Fallas on monikkomuoto, verkosto, joka koostuu monista Falla-yhteisöistä. Valencia lähikaupunkeineen on täynnä tällaisia yhteisöjä. Jokainen Falla-yhteisö järjestää oman juhlansa, ja valmistaa (valmistuttaa) suuren, paperimassasta tehdyn figuurin, Fallan. Juhlaviikon alussa jokainen figuuri pystytetään niille varatuille paikoille kaupunkien kaduille. Fallat ovat eri kokoisia riippuen Falla-yhteisön koosta ja resursseista, yksi patsas voi olla kymmenmetrinenkin. Ihmiset juhlivat Falla-viikon jokaisena päivänä: hengailevat yhteisöissään, pukeutuvat perinteisiin asuihin, juovat yhdessä, syövät yhdessä... ja riehuvat ilotulitteiden kanssa! Voi vittu sitä räjähteiden määrää, ja kokoa.

Mun lempparifalla, jossa on "lievästi" poliittista ulottuvuutta. Huomioikaa erityisesti Espanjan PÄÄMINISTERIN José Zapateron pahailmeinen pää kattilassa, ja Espanjan perustuslain läpi isketty veitsi. Tässä Fallassa näkyi myös tissit ja pinppi:

Lähes jokaisella miespuolisella on jonkinlainen räjähdevarasto, joka on määrä kuluttaa ennen juhlan päätöstä. On aika absurdia nähdä vaahtosammuttimen kokoinen 3-vuotias poika iso papatti kädessään heittämässä sitä sankassa väkijoukossa. Iällä ei oikeastaan ole väliä, monesti oli hankala määritellä kumpi oli enemmän innoissaan räjäyttelystä, poika vai tämän isä. Suomessa kiinaritkin on kielletty, täällä tyypeillä oli usein puolikkaan dynamiitin kokoisia pommeja, joiden voimasta iso roskapönttö räjähtää kyljelleen, ääni laittaa korvat soimaan minuuteiksi ja talojen lasit tärisevät. Niitä kaikkein lapasesta olevimpia ei onneksi heitellä ihan mihin sattuu, mutta pienempiä kiinareita sai väistellä koko ajan. Voin kertoa, että kukaan ei kysele kuinka vanha täytyy olla jotta on valmis käsittelemään ilotulitteita omin päin. Kukaan ei keuhistele silpoutuneita sormia, puhjenneita silmiä tai palovammoja... ilmeisesti tämäntyyppisiä onnettomuuksia sattuu ainoastaan Suomessa.

Kaunein perinnepukeutunut nainen koko juhlissa, hyvin monicabellucci. Haluaisin adoptoida :-) Mut Anni ei kuitenkaan anna, mä en saa koskaan tehdä mitään hauskaa, kuten adoptoida 35-vuotiasta Monica Belluccin näköistä naista :-(

Valencian keskustassa on joka päivä 14:00 La Mascletàksi kutsuttu suuri ilotulitus, jota katsomaan kerääntyy tuhansia ihmisiä. Jyväskylän uuden vuoden ilotulitus on aikamoista amatöörien puuhastelua näihin verrattuna. Täysin samasta asiasta ei kuitenkaan ole kysymys. Siinä missä suomalaiset (vihreitä lukuunottamatta) odottavat kauniita ja kirkkaita värejä, näyttäviä valoesityksiä, espanjalaiset eivät niinkään perusta niistä. Päivänvalossa ammuttava ilotulitus ei näytä juuri miltään, taivaalle ammutut pommit välähtävät lyhyesti ja vaimeasti. Espanjalaiset rakastavat enemmän savua ja ääntä, räjähdyksiä. Jokainen pommi synnyttää kovan pamauksen, jota seuraa paineaalto. Kun taivaalle ammutaan sadoittain ruutipaketteja, on kokemus aika vaikuttava. Savumassa ampumapaikalla nousee hiljalleen ylöspäin ja nousee patsaaksi peittämään näkymän kaduilla. Ilotulitteet räjähtelevät nousevalla intensiteetillä pitkältä vaikuttavan ajan, ja räjähdysten paineaallot kulkevat katuja pitkin laittaen lähitalojen ikkunat helisemään, jonka jälkeen ne vyöryvät ihmismassojen yli.

Väriä ja näyttävyyttä saadaan myöhemmin. Juhla huipentuu perjantaina Fallojen polttoon. Paperimassapatsaat sytytetään tuleen SUUREN ilotulitemäärän saattelemana, ja ihan suoraan siinä katujen kulmissa. Liekit nousevat korkeuksiin ja lämpöaalto tuntuu kymmenien metrien päässä roihusta. Palokunta on sentään paikalla suihkuttamassa vettä läheisten talojen seinille ja hieman valvomassa tapahtumaa. Tällaistakaan et näe/koe Suomessa, et vittu ikinä. Tosi makeeta.

Fallojen polttoa

---------------

Monesti kuulee nostalgista ja melankolista puhetta siitä, kuinka yhteisöllisyys on kuollut maailmasta, tilalla on yksinäisyys ja ihmisten sisäinen tyhjyys, tai jotain sellaista. Se on tätä onttoa individualismin aikaa, jossa omat vanhemmatkin dumpataan vanhainkotiin häiritsemästä, jotta voi keskittyä omaan uraan ja sisustamiseen. Voihan siellä vanhainkodissa vierailla jouluisin, ja miksei joku toinenkin kuukausi!

Alaquasissa tällainen maailma tuntuu aika kaukaiselta. Espanjalainen yhteisö on perinteisesti todella läheinen: vanhemmat, isovanhemmat ja serkukset ovat kaikki osa lähiperhettä, joiden kanssa myös vietetään aikaa. Falla tuntuu vielä laajentavan tämän yhteenkuuluvuuden vaikutuspiiriä. Jokainen yhteisö tekee koko vuoden töitä juhlaviikkoa varten: organisoituu, suunnittelee, pitää varainkeruuillallisia, valmistaa perinteisiä asuja kulkueita varten... kaikki ovat yhdessä ja työskentelevät kohti yhteistä tavoitetta. Ei ole ihmekään, että kun Fallat päättyvät Fallanpolttoon, moni puhkeaa kyyneliin. Vuoden paras aika on ohi. Mutta toisaalta, kahden päivän päästä maanantaina aletaan jälleen valmistautua seuraavaan vuoteen. Vitun lapasesta! Varmasti nykyaikana täälläkin ollaan lipeämässä yhä enemmän pois päin perinteisestä yhteisöllisyydestä, mutta kaltaiseni yksin Jyväskylässä asuva suomalainen tunsi itsensä kuitenkin aika nöyräksi ja hiljaiseksi. Mä toisaalta tunsin ihailua näkemääni kohtaan... toisaalta se taas laittoi hieman ahdistamaan, sillä tuollainen tiivis yhteisöllisyys saattaa olla myös aika tukahduttavaa. Ainakin omasta näkökulmastani.

musiikki: