Museoita!

edit. Hyvää naistenpäivää, naisille.

Anni läksi tuossa aamusta takaisin Suomeen, vietettyään 9 päivää täällä Madridissa. Luulen, että teimme jonkinasteisen ennätyksen siinä, kuinka vähän ehtii näkemään yli viikon aikana Madridissa. Tai sanotaanko, että yhdessä tai kahdessa päivässä olisi pystynyt helposti samaan. Sisällä kävimme ainoastaan Museo de Américassa... eli väliin jäivät muut kuuluisat museot, teatterit, Palacio Real jne.

No oli "parempaakin" "tekemistä". Plus keväämmällä kun Anni palaa pidemmäksi aikaa, ehtii mainiosti keskittyä "kulttuuriin".

Mutta viime viikkoisen Museo de América -visiitin myötä mä olen nyt kiertänyt läpi merkittävimmät ja kiinnostavimmat museot Madridissa. Tiedättehän, ne mitä lukee mm. WikiTravelissa ja varmasti Lonely Planetissakin! Prado, Thyssen, Reina Sofia, Argeologinen museo, Museo de América. Ja jokaisessa tulen varmastikin käymään vielä useamman kerran, sit myöhemmin.

---------------

Museo del Prado on vissiin maailman maineikkaimpia taidemuseoita. Klassista taidetta 1200-luvulta aina 1800-luvulle, ja paljon. Todella paljon. Sali toisen jälkeen täynnä hienoimpien eurooppalaistaitelijoiden kuuluisimpia töitä. Diego Velázquez, El Greco, Francisco Goya, Bartolomé Estéban Murillo, Jusepe de Ribera, Francisco de Zurbarán, Hieronymus Bosch, Peter Paul Rubens, Anthony van Dyck, Botticelli, Caravaggio, Rembrandt... mahtavaa. Kolmen ensimmäisen nimen jälkeen kopioin loppulistan suoraan Wikipediasta.


Pradon vahvuus ja heikkous on juuri tuo laajuus. Katsottavaa on niin vitusti, ettei museota voi millään käydä läpi kerralla. Se osa kokoelmasta, jonka kahlasin läpi, oli aika klassista maalaustaidetta, mitään verisiä dildoja on turha odottaa :-( Aiheina maalauksissa mm. Jeesus, ilmestys, henkilökuva merkittävästä henkilöstä A, Jeesus, ilmestys, Madonna, Jeesus, Madonna, Jeesus, ilmestys, ilmestys, Jeesus, ruma lapsi (HUOM! Lähes poikkeuksetta näissä vanhoissa maalauksissa lapset ovat harvinaisen rumia), ilmestys, paratiisi, ruma lapsi, henkilökuva merkittävästä henkilöstä A, Jeesus, ilmestys, Jeesus, henkilökuva merkittävästä henkilöstä B Jeesus, ilmestys ja ilmestys. Mä en ole sinällään mikään suuri taiteen ystävä, joka silmät kostuen ihailee taiteilijan mestarillista värien käyttöä, herkkää siveltimenjälkeä tai maalauksen hienovaraisia sommitelmia. Mä kaipaan enemmän konkreettista sisältöä ja kontekstia, tai vahvaa subjektiivisuutta, ainakin sen jälkeen kun olen ihaillut kolme tuntia putkeen kymmenien eri taiteilijoiden tulkintaa samoista aihepiireistä. Yhdessä vaiheessa huomasin olevani lapsekkaan innostunut jostain random-maalarin (Prado-mittakaavassa) Venetsia-maisemasta: "Oi, Oi, täällä on maisemamaalaus, tulkaa kaikki katsomaan, täällä on maisemamaalaus!! Oi, tämä on mahtava, kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin...!". Se oli vittu maisemamaalaus. Mä olin kuitenkin kastella housuni, niin vahvasti koin sen pomppaavan esiin sitä edeltäneistä n. miljoonasta maalauksesta. (Ehkä mä hieman liioittelin tossa edellä.)

Mun pointti: Prado on täynnä näkemisen arvoisia ja vaikuttavia maalauksia, mutta mä ottaisin ennen sisään astumista hieman selvää siitä, mistä museossa on kysymys. Valikoisin hieman mihin haluan keskittyä, ja kävisin läpi vaikka 1/3 kokoelmasta. Pitää ehkä uskaltaa jättää huomioimatta muutaman sunnuntaimaalarin keskiverto räpellys. Itse innoistuin eniten El Grecon tunnelmaltaan uhkaavista ja synkistä maalauksista, joissa ihmisen mittasuhteet on venytetty vääristyneiksi; tai kontrastista, joka on havaittavissa de Goyan varhaisemmissa maalauksisssa ja Espanjan veristä sisällissotaa seuranneissa kuolemaa ja masennusta henkivissä teoksissa. Sekä El Grecoissa että de Goyan maalauksissa on esillä juuri sitä kiinnostavaa subjektiivisuutta ja kuvantakaista elämää, joka tekee minuun suuremman vaikutuksen kuin pelkkä Jumalan suuruuden ylistäminen.


---------------

Reina Sofia keskittyy nykytaiteeseen (1900-l), ja on kokoelmaltaan myös suuri. Enemmän kuin yksi käynti tarvitaan täälläkin, jos haluaa saada siitä parhaan irti. Pidän nykytaiteesta oikeastaan enemmän kuin Pradon tarjoamasta klassisesta suunnasta. Picasson, Dalín, Grisin, Miron jne. erittäin subjektiiviset taideteokset herättävät minussa parhaimmillaan innostavaa ihailua ja kiinnostusta. Mun mielestäni herkullisella tavalla lapasesta olevan, vaikkapa surrealistisen maalauksen katsominen on samanlainen kokemus kuin runon lukeminen. Kokonaisuus koostuu toisaalta vahvasti henkilökohtaisesta tulkinnasta, ja toisaalta taiteilijan ja tämän taiteen suhteen pohtimisesta. Hämmästelen mielelläni sitä, kuinka ainutlaatuisen muodon meille kaikille tuttu maailma saa, kun se suodattuu nähtäväksemme esim. Picasson töiden kautta. Samalla tavalla pidän siitä, kuinka hyvä runoilija kykenee sanoilla pukemaan ympäröivän maailman uuteen muotoon, rikkoen sen normaalin tavan, jolla itse kykenen ympäristöäni hahmottamaan.



Reina Sofiassa on muutakin kuin maalauksia: veistoksia, asetelmia, videota (mm. Buñuelin Andalucialainen Koira)...



---------------

Thyssen-Bornemiszan museon perusta on Paroni Hans Heinrich Thyssen-Bornemiszan ja tämän vaimon henkilökohtaisessa taidekokoelmassa (!), jonka pariskunta päätti (vaimon kanssa päätettiin ja minä olin samaa mieltä) laittaa esille Madridiin. Voisi kuvitella ettei ole ollut pikkurahan puutetta, jos tällainen kokoelma on alunperin henkilökohtainen. Lapasesta. Thyssen on hieman kuin sekoitus Pradoa ja Reina Sofiaa, siis sekä klassisempaa että modernimpaa sisältöä eri aikakausilta, hyvin vaihtelevasti esille laitettuna. Mä pidin Thyssenistä aika paljon: kokoelma on laaja, muttei lapasesta... vaihtelua on paljon, joten pahaa puutumista ei pääse syntymään. Toki ne kaikkein maineikkaimmat maalaukset ovat muualla, mutta ei mesta missään nimessä ole mikään segundamuseo, enemmänkin Pradoa ja Reina Sofiaa hyvin tukeva. Täällä on todella kauniita impressionistisia ja ekspressioinistisia teoksia, joista mä pidän kovasti. Monet, Renoir, Degas, Van Gogh, Picasso...

---------------

Argeologinen museo Serranolla oli hieman pettymys. Mä odotin kattavan kronologista kuvaa Espanjan historiasta aina esihistoriasta lähelle nykyhistoriaa... eli Iberian asutuksesta alkaen kreikan/rooman aikaan, kansainvaelluksien kautta Islamin vallan aikaan ja katoliseen takaisinvaltaukseen. Ok, oli siellä kaikkea tätä, mutta näyttely oli harmillisen suppea, jotenkin tuhansien vuosien kehitys 20-30 minuutissa jättää hieman puolivillaisen olon(?) En tuomitse kuitenkaan täysin, sillä museossa on menossa kunnostustyö, jonka vuoksi esillä on vain rajoitettu näyttely.

Museo de América puolestaan on mahtava! Esillä on todella monipuolinen ja kiinnostava näyttely uuden maailman kulttuurien jäämistöjä. Kyllä Espanjan kelpaa bostailla: kaiken tämän me onnistuimme tuhoamaan! Näyttely jakautuu osioihin, jotka käsittelevät mm. uskontoa, yhteiskuntaa, arkea ja muita elämän osa-alueita (eli en siis muista mitä kaikkea). Arkisia esineitä, vaatteita, figuureita, työkaluja, aseita, conquistadorien esineistöä ja aikalaisdokumentteja... mä olin todella innoissani täällä, ja menen todellakin uudelleen.

Joo, mut ei kai sen ihmeempiä. Mä kirjoittelen tänne myöhemmin fiiliksiäni muista kaupungin nähtävyyksistä, mutta kyl mä sitä mieltä olen että Madrid on näkemisen ja kokemisen arvoinen matkakohde.