Kulttuurikokemus, osa I; Thysse-Bornemisza

Minä: "Jos taulun vieressä ei olisi nimeä, olisitko tunnistanut sen japanilaiseksi sillaksi?"
Anni: "Tottakai. "
Minä: "Niin minäkin. Me ollaan kyllä hyviä taiteessa."

Nyt kun aikaa on vielä kuukauden verran jäljellä, ollaan Annin kanssa päätetty (ja minä olin samaa mieltä), että täytyy kiertää enemmän ympäri Madridia, tutustua hieman tarkemmin kaupungin kulttuuritarjontaan.

Eilen aloitettiin Museosta, Thyssen Bornemiszasta. Kerran mä olen siellä jo aikaisemminkin käynyt, nyt sit toinen visiitti (eli tekstissä hieman vanhan toistoa). Oli museossa jotain uuttakin, nimittäin Claude Monetin työhön keskittyvä näyttely "Monet y La Abstracción". Ranskalaismestarin maalauksia teemoittain jaettuna; ja myös häneen vaikuttaneita/hänestä vaikutteita ottaneita teoksia. Nyt oli viimeisiä hetkiä nauttia näyttelystä, sillä se päättyy toukokuun jälkeen.

Monet-setti jatkui myös Fundacion Caja Madridin tiloissa keskustan Plaza de San Martínilla, jonne sisäänpääsy oli ilmainen. Thyssenissä sisäänpääsymaksu oli ryöstöluokkaa, opiskelijakortilla 7,5€ normaalinäyttelystä ja Monetista... normaalihinta 14€ luokkaa. Monet-osuus oli 5€, mutta sen verran suppeasta näyttelystä oli kysymys, etten jälkikäteen olisi todellakaan maksanut 2€ enempää siitä.

---------------

Monetin impressionistiset maalaukset miellyttävät minua pääosin aika paljonkin, mutta osa lähtee lumpeineen ja ruusuineen hieman liikaa isoäitilinjalle. Impressionistisen suuntauksen ideana ei ole kuvata kohdetta tarkasti, vaan enemmänkin vangita näkymän tunnelma välittämättä realistisesta mallintamisesta... vaikutelma on mukavan, voisiko sanoa tunnelmallinen ja sensitiivinen tapahtumahetkeä kohtaan.

Osa esillä olleista taideteoksista edusti Monetin taiteesta vaikutteita ottaneita, modernimpia taiteilijoita. Voi vittu. Mulle tuli lähennä oksettava tekotaiteellinen tukahdutetun ällötyksen täyttämä olo, kun katsoin vihreää maalausta, jossa on punaisia läiskiä... "solitude, yksinäisyys". Tai toista, jossa oli vihreä pallo keltaisella pohjalla... "Roman three". Ja siinä sitten patonkimuijat innosta puhkuen "ooo, màqnifìqué!! MÁQNÍFÍQUÈ!!! OUI, OUI... EHOO". Menkää nyt takaisin sinne Ranskaan siitä :S Jos maalauksessa on punaisia läiskiä vihreällä taustalla, niin nimetkää se vaikka "punaisia läiskiä vihreällä taustalla". Tällaisesta tositaiteilijuudesta™ tulee aika pahasti mieleen Kummelin MusaCornerissa vieraana olleet muusikot Jussi Pattitussi ja Kikka Korea, jotka eivät tehneet virheitä musiikissa ("The Spirit of the New Age"), eivätkä elämässä.

---------------

Thyssenin normaalinäyttely siis perustuu rikkaan Thyssen-Bornemisza -suvun henkilökohtaisiin kokoelmiin, ja on siinä mielessä käsittämätön. Kaikki se taide on ollut jonkun harrastuskeräilyä (ok, ehkä hieman kärjistäen). Vaikka Thysseniin ei pääsekään koskaan ilmaiseksi, niin kyllä ainakin normaalinäyttelyn sisäänpääsy kannattaa maksaa, ja käydä kolmessa kerroksessa olevat teokset lävitse. Puutuminen ei pääse pahasti yllättämään, sillä sisältö vaihtelee paljon klassisesta maalaustaiteesta impressionistiseen, henkilökuvista maisemiin ja surrealismista pop-taiteeseen. Ylimmässä kerroksessa on varhaisempaa, klassisempaa taidetta 1500-1700 -luvuilta (Hollanti, Saksa, Italia)... eli Jeesusta, Mariaa, Ilmestystä, rikkaita ihmisiä... ja RUMIA lapsia. Eli jos sellainen ei kiinnosta, tai siitä on Pradossa saanut tarpeekseen, kannattaa skipata suosiolla.

"Hehe, katsos tätä lasta Anni, mites ruma tää on? :D"
"Heheh, miten iso pää sillä on :D"
"Toi äiti näyttää aika vitun masentuneelta!"
"Ehkä tolla lapsella on vesipää kun se on noin iso."
"No ei ole ihmekään, jos muija on masentuneen oloinen, jos lapsella on vesipää."

Todennäköisesti homma menee niin, että ennen wanhaan lapsia pidettiin vain pieninä aikuisina, ei muuta. Eli heidät piirrettiin pienikokoisiksi aikuisiksi... eli he näyttävät tyyliin kaikki Benjamin Buttoneilta.

musiikki:
todellinen ranskalaisuuden ruummillistuma, kerrassaan mahtavaa, OUI OUI!