Toistanpa itseäni jälleen, ja kirjoitan asiakaspalvelusta.
Maanantaina LIDL:issä asioidessamme, edellämme kassalla oli vanha, sympaattinen herrasmies. Myyjätytöllä ei ollut kassaansa avaimia, joten hän ei voinut rahastaa pappaa hänen ostoksistaan. No sen sijaan muija seisoi lonkkaansa nojaten lakonisen tylsistynyt ilme kasvoillaan ja tuijotti kaupan takaosaan kertaakaan vilkaisematta asiakastaan kohti. Pappa kysyi kohteliaasti kortti kädessään "Anteeksi, mutta laskutatko minua nyt." Muija jatkoi tyhjyyteen tuijottamistaan ja sihisi hiljaa jotain odottamisesta, en kuullut mitä. Ja se pappa ainakaan ei kuullut yhtään mitään tuijottaessaan myyjän takaraivoa.
Hetken odotettuaan pappa kysyi uudelleen, aikooko nuori nainen laskuttaa tätä. Tällä kertaa tyttö nytkähti hermostuneesti ja ärähti: "ODOTA, EN SAA KASSAA VIELÄ AUKI!", tjms. Katsekontaktiin ei kuitenkaan vieläkään ollut ilmeistä syytä, mutta vanhalle miehelle tuli ainakin selväksi tilanteen luonne. Ja kyl se maksaminenkin sujui, kunhan muijan kollega tuli hieman myöhemmin avaimen kanssa avaamaan kassaa. Mutta vittu että välillä ihmetyttää tää manolokassakulttuuri, erityisesti näissä supermercadoissa, ruokakaupoissa. Todella monessa paikassa vain mumistaan, ja pidetään huolta siitä, ettei asiakkaaseen oteta pienintäkään inhimillistä kontaktia. Nää on kuin robotteja.
Toinen asiakaspalvelun huippuryhmä ovat kiinalaiset. Madridissa kiinalaiset pyörittävät oikeastaan kaikkia Alimentacioneita, pieniä ruokaa ja muita päivittäistavaroita myyviä kauppoja/kioskeja. Ideana on vissiin raahata kamaa tavallisista kaupoista, ja myydä hieman kalliimmalla hinnalla eteenpäin. Ihan kiva konsepti, varsinkin bissen kannalta, sillä kiinalaiset pitävät liikkeensä auki puoleen yöhön asti, siinä missä muut sulkevat yhdeksän maissa.
Mutta ne kiinalaismyyjät, voi perkele :S Onkohan se joku aasialaisen kulttuurin ominaispiirre, nimittäin käyttäytyä asiakasta kohtaan kuin asiakas ei edes olisi tullut sisään kauppaan. Oltiin Annin kanssa kävelemässä kohti keskustaa, ja pysähdyttiin Alimentacioniin ostamaan jäätelöt. Myyjänä oli kiinalainen nuori poika, joka katsoi läppäriltään jalkapallo-ottelua työnsä lomassa (vai olisiko ollut töissä jalkapallo-ottelunsa lomassa?). Hän suostui nostamaan katseensa ruudusta vain vilkaistakseen sivusilmällä, mitä toimme tiskille, sit mumina:
Maanantaina LIDL:issä asioidessamme, edellämme kassalla oli vanha, sympaattinen herrasmies. Myyjätytöllä ei ollut kassaansa avaimia, joten hän ei voinut rahastaa pappaa hänen ostoksistaan. No sen sijaan muija seisoi lonkkaansa nojaten lakonisen tylsistynyt ilme kasvoillaan ja tuijotti kaupan takaosaan kertaakaan vilkaisematta asiakastaan kohti. Pappa kysyi kohteliaasti kortti kädessään "Anteeksi, mutta laskutatko minua nyt." Muija jatkoi tyhjyyteen tuijottamistaan ja sihisi hiljaa jotain odottamisesta, en kuullut mitä. Ja se pappa ainakaan ei kuullut yhtään mitään tuijottaessaan myyjän takaraivoa.
Hetken odotettuaan pappa kysyi uudelleen, aikooko nuori nainen laskuttaa tätä. Tällä kertaa tyttö nytkähti hermostuneesti ja ärähti: "ODOTA, EN SAA KASSAA VIELÄ AUKI!", tjms. Katsekontaktiin ei kuitenkaan vieläkään ollut ilmeistä syytä, mutta vanhalle miehelle tuli ainakin selväksi tilanteen luonne. Ja kyl se maksaminenkin sujui, kunhan muijan kollega tuli hieman myöhemmin avaimen kanssa avaamaan kassaa. Mutta vittu että välillä ihmetyttää tää manolokassakulttuuri, erityisesti näissä supermercadoissa, ruokakaupoissa. Todella monessa paikassa vain mumistaan, ja pidetään huolta siitä, ettei asiakkaaseen oteta pienintäkään inhimillistä kontaktia. Nää on kuin robotteja.
Toinen asiakaspalvelun huippuryhmä ovat kiinalaiset. Madridissa kiinalaiset pyörittävät oikeastaan kaikkia Alimentacioneita, pieniä ruokaa ja muita päivittäistavaroita myyviä kauppoja/kioskeja. Ideana on vissiin raahata kamaa tavallisista kaupoista, ja myydä hieman kalliimmalla hinnalla eteenpäin. Ihan kiva konsepti, varsinkin bissen kannalta, sillä kiinalaiset pitävät liikkeensä auki puoleen yöhön asti, siinä missä muut sulkevat yhdeksän maissa.
Mutta ne kiinalaismyyjät, voi perkele :S Onkohan se joku aasialaisen kulttuurin ominaispiirre, nimittäin käyttäytyä asiakasta kohtaan kuin asiakas ei edes olisi tullut sisään kauppaan. Oltiin Annin kanssa kävelemässä kohti keskustaa, ja pysähdyttiin Alimentacioniin ostamaan jäätelöt. Myyjänä oli kiinalainen nuori poika, joka katsoi läppäriltään jalkapallo-ottelua työnsä lomassa (vai olisiko ollut töissä jalkapallo-ottelunsa lomassa?). Hän suostui nostamaan katseensa ruudusta vain vilkaistakseen sivusilmällä, mitä toimme tiskille, sit mumina:
"cuatlo tleinta"
...ja melkein meihin ehtinyt katse takaisin näyttöön. Tyyppi ei edes huomannut, kun Anni tarjosi hänelle 5€ seteliä. Siinä on jo jotain syvällisen absurdia, ettei myyjä näe 30cm etäisyydellä hänen naamastaan heiluteltavaa seteliä.
Mut ei siinä, kyl mulle kinkkipalvelut kelpaa kuitenkin ihan ok. Kiinalaisilla on kaksi suurta etua suhteessa tavallisiin ruokakauppoihin: heillä myydään irtojäätelöitä, ja kylmiä juomia. Kääntäen ilmaistuna, Espanjassa tavalliset ruokakaupat EIVÄT myy irtojäätelöitä EIVÄTKÄ kylmiä juomia. Syytä en voi ymmärtää.
Mut ei siinä, kyl mulle kinkkipalvelut kelpaa kuitenkin ihan ok. Kiinalaisilla on kaksi suurta etua suhteessa tavallisiin ruokakauppoihin: heillä myydään irtojäätelöitä, ja kylmiä juomia. Kääntäen ilmaistuna, Espanjassa tavalliset ruokakaupat EIVÄT myy irtojäätelöitä EIVÄTKÄ kylmiä juomia. Syytä en voi ymmärtää.
------------
Ei nyt kuitenkaan voi sanoa, että huono asiakaspalvelu olisi yleinen sääntö, vaikka se aika yleistä onkin. Usein saa todella hyvää ja mieltälämmittävää palvelua, jossa sinut asiakkaana kohdataan asiallisesti.
Yleisesti ottaen musta tuntuu, että erikoistuneemmissa myyntipisteissä saa parempaa palvelua. Esimerkiksi kauppahallien liha- tai juustotiskeillä; pienissä vaatekaupoissa; melkeinpä missä tahansa missä myyjä tuntee jonkinlaista sitoutumista tai ylpeyttä työstään. Maanantaina kävin ostamassa kotini läheisyydessä sijaitsevasta kauppahallista chorizoa ja naudan jauhelihaa. Molemmilla tiskeillä myyjät olivat todella auttavaisia ja ystävällisiä, ja toinen jopa kyseli mistä olen, ja kehui kielitaitoani (lol). Mielestäni espanjassa kannattaa ostaa lihat ja makkarat (ja juustot) tiskiltä, silloin koko ostoksen laatu paranee kahdella eri tasolla: toisaalta saat varmemmin hyvää laatua ruoan suhteen, ja toisaalta hyvää laatua asiakaspalvelun suhteen. Itselleni ainakin tulee todella hyvä mieli, jutustella hieman myyjän kanssa, ja nähdä omin silmin mitä sinne ostoskassiin valikoituu. Samalla saa myös pienen paikallisen kontaktin, jotka ovat loppujen lopuksi aika vähissä huonosti kieltä puhuvalle vaihtarille.
musiikki: huhuh, viimeinkin Talib Kwelin ja Hi-Tekin muodostama parivaljakko Reflection Eternal julkaisi uuden levyn, Revelations Per Minute. Edellisestä (Train of Thought) on kuitenkin jo kymmenisen vuotta, ja se on klassikko. Ei tääkään pahalta kuullosta, en muista milloin viimeksi mulla olisi kulkenut näin pahasti kylmät väreet musiikkia kuunnellessani.
Yleisesti ottaen musta tuntuu, että erikoistuneemmissa myyntipisteissä saa parempaa palvelua. Esimerkiksi kauppahallien liha- tai juustotiskeillä; pienissä vaatekaupoissa; melkeinpä missä tahansa missä myyjä tuntee jonkinlaista sitoutumista tai ylpeyttä työstään. Maanantaina kävin ostamassa kotini läheisyydessä sijaitsevasta kauppahallista chorizoa ja naudan jauhelihaa. Molemmilla tiskeillä myyjät olivat todella auttavaisia ja ystävällisiä, ja toinen jopa kyseli mistä olen, ja kehui kielitaitoani (lol). Mielestäni espanjassa kannattaa ostaa lihat ja makkarat (ja juustot) tiskiltä, silloin koko ostoksen laatu paranee kahdella eri tasolla: toisaalta saat varmemmin hyvää laatua ruoan suhteen, ja toisaalta hyvää laatua asiakaspalvelun suhteen. Itselleni ainakin tulee todella hyvä mieli, jutustella hieman myyjän kanssa, ja nähdä omin silmin mitä sinne ostoskassiin valikoituu. Samalla saa myös pienen paikallisen kontaktin, jotka ovat loppujen lopuksi aika vähissä huonosti kieltä puhuvalle vaihtarille.
musiikki: huhuh, viimeinkin Talib Kwelin ja Hi-Tekin muodostama parivaljakko Reflection Eternal julkaisi uuden levyn, Revelations Per Minute. Edellisestä (Train of Thought) on kuitenkin jo kymmenisen vuotta, ja se on klassikko. Ei tääkään pahalta kuullosta, en muista milloin viimeksi mulla olisi kulkenut näin pahasti kylmät väreet musiikkia kuunnellessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti