Toisaalta lainattuna oma, vanha kiristelytekstini joulukuun alusta:
"Mun tyttöystävä lähtee ensi viikon lopulla Australiaan kuukaudeksi. Varmaan ihan perseestä koko mesta. Tai no en tiedä. Ainakin siellä on jotain 40 astetta kuumuutta (varjossa, auringossa varmaan 987489479874°C). Liian kuuma. Tää Suomen talvi taas ei ole tarpeeksi kylmä, tällaista oksettavaa, jäätävää, vaatteiden alle tunkeutuvaa kosteutta. Mikä talvi tämä tällainen on? Sitten kun on tarpeeksi kylmä (joskus tyyliin tammikuun lopussa), onkin jo liian kylmä. Onneksi mä lähden täältä paskamaasta Espanjaan; Suomessa kun muutenkin on niin koleat kesät ja kaikkee. Tai no kyllä täällä kuitenkin koko ajan elää toive helleaallosta, jotka kyllä loppujen lopuksi siinä mielessä kiristelee, että alkaa samantien olla ikävä sitä koleutta. Espanjassa on aluksi yllättävän (lue: liian) kylmä, jotain 7 astetta. Vähitellen mennäänkin yllättävän (lue:liian) kuumaan. Välissä on jonkin aikaa juuri sopivaa, mutta silloin sataa."
Aika hyvin mä tossa hahmottelin suomalaiseen small talk -henkeen sopivasti sääasioita. Todellakin kävi hieman niin, että ensin Madrid oli koko ajan ihan vitun kylmä, sitten oli jonkin aikaa potentiaalisen ideaali lämpötila, mutta satoi, ja nyt sitten on jo hieman liian kuuma.
Mä olen aina ollut todella herkkä korkeille lämpötiloille, ja tämä jatkuva 30 astetta alkaa ylittämään omat sietokykyni. Tuntuu että lihakset lopettavat toimintansa ja energiataso laskee lähelle nollaa (normaalisti 3). Konnevedellä asuessani nukuin kaksi tuuletinta koko ajan puhaltamassa, ja huoneeni ikkunat teipattuna pimeiksi ympäri vuorokauden, ja puhutaan sentään Suomesta. Ok, silloin kun en tee mitään, ja istun metrin päässä tuulettimestani, kaikki on ihan ok... mutta mielelläni tekisin jotain muutakin viimeisten viikkojeni aikana.
No mutta jos jostain hakee lohtua, niin keli todennäköisesti vain lämpenee tulevina viikkoina.
Mä olen aina ollut todella herkkä korkeille lämpötiloille, ja tämä jatkuva 30 astetta alkaa ylittämään omat sietokykyni. Tuntuu että lihakset lopettavat toimintansa ja energiataso laskee lähelle nollaa (normaalisti 3). Konnevedellä asuessani nukuin kaksi tuuletinta koko ajan puhaltamassa, ja huoneeni ikkunat teipattuna pimeiksi ympäri vuorokauden, ja puhutaan sentään Suomesta. Ok, silloin kun en tee mitään, ja istun metrin päässä tuulettimestani, kaikki on ihan ok... mutta mielelläni tekisin jotain muutakin viimeisten viikkojeni aikana.
No mutta jos jostain hakee lohtua, niin keli todennäköisesti vain lämpenee tulevina viikkoina.
---------------
Koulu.
Mä en ole kamalasti yliopistolla viihtynyt. Sanotaanko että väliin on jäänyt leijonasosa kaikista luennoista. Jotenkin 40min suuntaansa bussimatka kuumassa autossa vain yhden (yhdentekevän) luennon takia ei ole oikein kiinnostanut. Mieluumin istun koneella, katson leffaa tai teen jotain muuta ehkä jopa luentojakin yhdentekevämpää. Camilo José Celalla ketään ei juurikaan kiinnosta, jos ei vaivaudu paikalle... tämä on ehkä paras yksittäinen fakta opinahjostani.
Nyt mä kuitenkin teoriassa joudun skarppaamaan. Kevätlukukauden tentit ovat ihan kulman takana, ja mua odottaa kaksi koetosta: kommunikaatiopsykologia ja addiktioiden psykofarmakologia. Ensimmäinen on suhteellisen yksinkertaista settiä, mutta kieli aiheuttaa ongelmia. Tentti koostuu todennäköisesti pienistä esseekysymyksistä... Erasmukset saavat ottaa sanakirjan avuksi, tai ainakin mä aion ottaa. Addiktiokurssi on monivalinta. Voisi kuvitella että hieman mukavampi vaihtoehto, kun ei tarvitse muodostaa lauseita manolokielellä, mutta sitä ei voi tietää.
Kaksi kurssia ja Espanjan intensiivi. Siinä kevääni. Oli mulla yksi tiivis kriminologian kurssi (kolme lauantaita), mutta unohdin mennä ensimmäiseen tapaamiseen. Nyt vaan peukut pystyyn, et pääsisin erasmus-säälipisteiden turvin tenttini lävitse. LOL.
musiikki: mä olen kuunnellut viime aikoina todella paljon PaceWonin ja Mr. Greenin albumia "Only Colour That Matters Is Green", jonka biisissä "She Can Be So Cold" samplataan hauskasta White Stripesia. (videohan on sysipaska sysipaskalla tavalla, mutta hyvä biisi).
Mä en ole kamalasti yliopistolla viihtynyt. Sanotaanko että väliin on jäänyt leijonasosa kaikista luennoista. Jotenkin 40min suuntaansa bussimatka kuumassa autossa vain yhden (yhdentekevän) luennon takia ei ole oikein kiinnostanut. Mieluumin istun koneella, katson leffaa tai teen jotain muuta ehkä jopa luentojakin yhdentekevämpää. Camilo José Celalla ketään ei juurikaan kiinnosta, jos ei vaivaudu paikalle... tämä on ehkä paras yksittäinen fakta opinahjostani.
Nyt mä kuitenkin teoriassa joudun skarppaamaan. Kevätlukukauden tentit ovat ihan kulman takana, ja mua odottaa kaksi koetosta: kommunikaatiopsykologia ja addiktioiden psykofarmakologia. Ensimmäinen on suhteellisen yksinkertaista settiä, mutta kieli aiheuttaa ongelmia. Tentti koostuu todennäköisesti pienistä esseekysymyksistä... Erasmukset saavat ottaa sanakirjan avuksi, tai ainakin mä aion ottaa. Addiktiokurssi on monivalinta. Voisi kuvitella että hieman mukavampi vaihtoehto, kun ei tarvitse muodostaa lauseita manolokielellä, mutta sitä ei voi tietää.
Kaksi kurssia ja Espanjan intensiivi. Siinä kevääni. Oli mulla yksi tiivis kriminologian kurssi (kolme lauantaita), mutta unohdin mennä ensimmäiseen tapaamiseen. Nyt vaan peukut pystyyn, et pääsisin erasmus-säälipisteiden turvin tenttini lävitse. LOL.
musiikki: mä olen kuunnellut viime aikoina todella paljon PaceWonin ja Mr. Greenin albumia "Only Colour That Matters Is Green", jonka biisissä "She Can Be So Cold" samplataan hauskasta White Stripesia. (videohan on sysipaska sysipaskalla tavalla, mutta hyvä biisi).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti