perjantai 18. kesäkuuta 2010

Chocolatería San Gines - Churroja saatana


Manolot syovät makeaa aamiaiseksi. Churroja. Bilekulttuuriin kuuluu usein valvominen aamutunteihin ja suoraan-baarista-churroille-meno. Öisin ei ole mitään ruokapaikkoja auki (ok, Gran Vialla oksettava rasvapizzeria on säännön vahvistava poikkeus, jonka vuoksi en suostu tekemään matkaani koukkua).

Eilen aamulla menimme myöhäiselle klo 13 -aamiaiselle Madridin kuuluisimpaan Churro-mestaan Chocolatería San Ginesiin, ensimmäinen kertani siellä. Tilasin meille jaettavaksi yhden annoksen churroja suklaalla ja maitokahvin. Churrot ovat ohuita, pitkulaisia ja rapeita munkkeja, joita kastetaan paksuun ja suht vahvan makuiseen kaakaoseen. Yhteen annokseen kuului viisi churro-pätkää. Itse en ole sen suklaakastikkeen maun iso fani, ja syön omani mieluummin ilman dippaamista.

Tämän tekstin pääpointti ei ole mainostaa San Ginesiä, vaan anti-mainostaa sitä: yhden annoksen hinta oli yli 5€. Voi saatana. Noin viikko takaperin kävimme Rastro-matkallamme tavallisessa kahvilassa ottamassa saman setin, ja hinta oli 3e luokkaa... eli ihan hyväksyttävä, ja täysin saman tasoinen. Nojoo, 3€, 5€, me olemme lomalla, mitä väliä? No mua kiristelee ihan periaatteesta.

Chocolatería San Ginesissä churrot eivät ole keskivertoa parempia, paikan tunnelma ei ole erityinen, palvelu ei ole erityisen ystävällistä (ei tosin tympeääkään), ja hinnassa on tuo vastenmielinen me-olemme-kuuluisin-ja-vanhin-ja-turistit-pitävät-meistä -lisä.

En suosittele Chocolatería San Ginekseen menemistä kenellekään.

musiikki:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti